Vladimir Kuts
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Vladmir Kutsin muistoksi vuonna 2000 Venäjällä julkaistu postimerkki. | |||
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Melbourne 1956 | 5 000 metriä | |
| Kultaa |
Melbourne 1956 | 10 000 metriä | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Bern 1954 | 5 000 metriä | |
Vladimir Petrovitš Kuts, ven. Владимир Петрович Куц, ukr. Володимир Петрович Куц, Volodymyr Petrovytš Kuts (7. helmikuuta 1927 Oleksyne, Oh’tyrkan piiri, Ukrainan SNT – 16. elokuuta 1975 Moskova, Venäjän SFNT) oli ukrainalainen, Neuvostoliittoa edustanut kestävyysjuoksija, joka juoksi useita maailmanennätyksiä 1950-luvulla ja voitti kaksi olympiakultaa Melbournessa 1956.
Urheilu-uransa aikana Kuts oli puna-armeijan upseeri Itämeren laivastossa toimien muun muassa Porkkalan alueella,[1] jonka Suomi oli joutunut vuokramaan jatkosodan jälkeen 1944. Ensimmäistä kertaa hän niitti kansainvälistä kuuluisuutta EM-kilpailuissa 1954 voittamalla 5 000 metrin juoksussa ennakkosuosikit, Tšekkoslovakian Emil Zátopekin ja Ison-Britannian Chris Chatawayn uudella maailmanennätysajalla 13.56,6.[2] 13. lokakuuta 1954 Lontoossa järjestetyssä Lontoo–Moskova-kaupunkiottelussa Chataway voitti Kutsin kirikamppailussa ja teki uuden maailmanennätyksen 13.51,6. Kutsin 3 mailin väliaika 13.27,0 oli myös uusi maailmanennätys.[3] Kuts paransi 5 000 metrin maailmanennätystä uudelleen vain kymmenen päivää myöhemmin juoksemalla Prahassa ajan 13.51,2.[4]
Vaikka Kuts menetti maailmanennätyksensä Sándor Iharosille vuonna 1955,[4] oli hän siitä huolimatta yksi ennakkosuosikeista vuoden 1956 olympialaisten 5 000 metrille.[5] Hänen päävastustajansa oli britti Gordon Pirie, joka oli aikaisemmin samana vuonna juossut uuden ME-ajan.[4] Kuts itse taas oli juossut 10 000 metrin maailmanennätyksen 28.30,4 syyskuussa 1956.[4] Olympialaisten 10 000 metrin finaalissa Kuts tapansa mukaan johti kilpailua alusta alkaen. Pirie oli lyöty jo neljä kierrosta ennen maalia ja Kuts juoksi helppoon olympiavoittoon ajalla 28.45,6.[5] Viisi päivää myöhemmin Kuts voitti myös 5 000 metrin olympiakultaa näytöstyyliin ajalla 13.39,6; Pirie jäi hopealle 11 sekuntia hitaammalla ajalla.[6]
Vielä vuonna 1957 Kuts juoksi 5 000 metrillä uusiksi ME-lukemiksi 13.35,0, joka säilyi rikkomattomana tammikuuhun 1965 saakka.[4] Kuts lopetti juoksu-uransa vuonna 1959.
Vladimir Kuts kuoli vuonna 1975 Moskovassa sydänkohtaukseen 48 vuoden ikäisenä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 464. IAAF, 2005. (englanniksi)
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 56. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 39, 43–44. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Emil Zátopek Tšekkoslovakia Chris Chataway Iso-Britannia Sandor Iharos Unkari Gordon Pirie Iso-Britannia |
Miesten 5 000 maailmanennätyksen haltija 29. elokuuta 1954 – 13. lokakuuta 1954 23. lokakuuta 1954 – 10. syyskuuta 1955 18. syyskuuta 1955 – 23. lokakuuta 1955 13. lokakuuta 1957 – 16. tammikuuta 1965 |
Seuraaja: Chris Chataway Iso-Britannia Sandor Iharos Unkari Sandor Iharos Unkari Ron Clarke Australia |
| Edeltäjä: Sandor Iharos Unkari |
Miesten 10 000 maailmanennätyksen haltija 11. syyskuuta 1956 – 15. lokakuuta 1960 |
Seuraaja: Pjotr Bolotnikov Neuvostoliitto |
|
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei | 2024: Jakob Ingebrigtsen |
|
1918: Jüri Lossmann 1920: Alfred Nuuter 1921: Alfred Nuuter 1922: Jüri Lossmann 1923: Heinrich Paal 1924: Heinrich Paal 1925: Heinrich Paal 1926: Karl Laurson 1927: Karl Laurson 1928: Felix Beldsinsky 1929: Felix Beldsinsky 1930: Felix Beldsinsky 1931: Karl Laas 1932: Voldemar Treinberg 1933: Alfred Kaalep |
1934: Arnold Petermann 1935: Aleksander Anier 1936: Elmar Martin 1937: Aleksander Anier 1938: Aleksander Anier 1939: Aleksander Anier 1940: Aleksander Külm 1942: Richard Lulla 1943: Richard Lulla 1944: Arved Pohlak 1945: Richard Lulla 1946: Richard Lulla 1947: Richard Lulla 1948: Ilmar Reidla 1949: Aksel Laul |
1950: Helmut Meier 1951: Aksel Laul 1952: Vladimir Kuts 1953: Aksel Laul 1954: Hubert Pärnakivi 1955: Viktor Puusepp 1956: Lembit Virkus 1957: Lembit Virkus 1958: Heino Pajupuu 1959: Lembit Virkus 1960: Lembit Virkus 1961: Lembit Virkus 1962: Hubert Pärnakivi 1963: Ants Nurmekivi 1964: Lembit Virkus |
1965: Ants Nurmekivi 1966: Lembit Virkus 1967: Erik Maasik 1968: Ants Nurmekivi 1969: Ants Nurmekivi 1970: Ants Nurmekivi 1971: Ants Nurmekivi 1972: Toivo Koovit 1973: Toivo Koovit 1974: Ilmar Rootsi 1975: Toivo Koovit 1976: Vladimir Raudsepp 1977: Rein Puurits 1978: Vladimir Sidorov 1979: Toomas Turb |
1980: Toomas Turb 1981: Vladimir Heerik 1982: Ülo Kriisa 1983: Viljo Emajõe 1984: Lev Zagzhetskas 1985: Toomas Turb 1986: Toomas Turb 1987: Toomas Turb 1988: Rein Valdmaa 1989: Heiki Sarapuu 1990: Heiki Sarapuu 1991: Vjatseslav Koselev 1992: Heiki Sarapuu 1993: Meelis Veilberg 1994: Toomas Tarm |
1995: Rein Valdmaa 1996: Pavel Loskutov 1997: Meelis Veilberg 1998: Pavel Loskutov 1999: Pavel Loskutov 2000: Toomas Tarm 2001: Pavel Loskutov 2002: Toomas Tarm 2003: Margus Pirksaar 2004: Toomas Tarm 2005: Margus Pirksaar 2006: Margus Pirksaar 2007: Taivo Pui 2008: Aleksei Saveljev 2009: Taivo Pui |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
