Vitakasvit
| Vitakasvit | |
|---|---|
 Uistinvita (Potamogeton natans) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: |
Vitakasvit Potamogetonaceae Bercht. & J.Presl |
| Katso myös | |
Vitakasvit (Potamogetonaceae) on yksisirkkaisten kasvien Alismatales-lahkoon kuuluva vesikasviheimo, jossa on viisi sukua[1] ja 102 lajia. Yli puolet lajeista, kaikkiaan 60 lajia, kuuluu vitojen (Potamogeton) sukuun, joka kuuluu myös Suomen kasvistoon. Toinen Suomen alueella esiintyvä suku on haurat (Zannichellia), jota on aiemmin pidetty omaan haurakasvien heimoonsa kuuluvana. Vitakasvien heimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen, mutta keskittyy lauhkeaan vyöhykkeeseen.[2]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmilla vitakasveilla on lehdessään erotettavissa jonkinlainen ruoti, vahva keskisuoni ja sivusuonia yhdistävät poikkisuonet. Lehden kannassa on tavallisesti huomiota herättävä kielekekorvake. Kukinto on tiheän tähkämäinen; kukat ovat perättömiä (sessiilejä) ja tavallisesti yksineuvoisia, neljälukuisia. Haurojen kukinto on heimossa poikkeuksellinen: se ei ole tähkämäinen. Vitakasvien kukissa on pienet ja kynnelliset kehälehdet, jotka näyttävät sijaitsevan heteiden selässä. Heteitä on yhdestä neljää. Emit, joita on 1–8, tavallisesti neljä, ovat varrellisia, mikä näkyy erityisen selvästi haurojen kukissa. Luotti on kookas, hauroilla kilpimäinen tai suppilomainen ja siinä on ripsireunus. Siemenaihe tulee kypsyessään muodoltaan luokkimaiseksi eli kampylotrooppiseksi, ja siinä on neljästä kuuteen solukerroksen paksuinen reunasolukko. Hedelmä on pieni luumarja tai harvoin pieni marja, ja kehälehtien jäänteet ovat siinä jäljellä. Siemenessä on kierteinen, valkoinen alkio. Vitakasvien kromosomiluku on n = 12–18.[2]
Vitakasvit ovat usein makeanveden kasveja, harvemmin merissä uposkasveina. Hauroilla varren kärkikasvusolukko on kahtia jakautuva. Sisävesien vitakasveilla on johtosolukossaan putkiloita. Ilmarakojen esiintyminen heimossa on harvinaista. Lehtiasento on kierteinen, kaksirivinen tai vastakkainen. Lavan silmuasennossa (vernaatiossa) lavan reunat ovat kääntyneet silmun keskustaan päin, adaksiaalisesti. Joskus lehtilaita on sahainen ja siinä on kärkihuokonen.[2]
Vitakasvien pölytys hoituu tuulen välityksellä tai siitepöly kelluu veden pinnalla emin luotille.
Sukulaisuussuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haurat eroavat morfologialtaan selvästi muista heimon kasveista. Ne onkin melko haurain perustein sisällytetty vitakasveihin. Vidat puolestaan ovat para- tai jopa polyfyleettinen suku. Heimon läheisin sukulainen on ajokaskasvien (Zosteraceae) heimo, jonka kanssa vitakasvit kuuluvat samaan evoluutiopuun haaraan Alismatales-lahkossa. Tällä kladilla lienee kaksi apomorfiaa, ominaisuutta, joita ei kantamuodolla ollut: haarattomat juuret ja lehden kärkihuokonen.
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Althenia F.Petit
- Groenlandia J.Gay – grönlanninvita
- Potamogeton L. – lapavidat eli vidat
- Stuckenia Börner – kaitavidat
- Zannichellia L. – haurat
Vitakasveihin on aiemmin kuulunut myös hapsikat (Ruppia L.), joka nykyään on omassa heimossaan hapsikkakasvit (Ruppiaceae).[3][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Potamogetonaceae Bercht. & J.Presl Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 (and more or less continuously updated since). mobot.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Vascular Plant Families and Genera – List of Genera in POTAMOGETONACEAE data.kew.org. Viitattu 21.11.2017.