Vismuttitrikloridi
Vismuttitrikloridi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | BiCl3 |
Moolimassa | 315,29 |
Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine |
Sulamispiste | 233,5 °C[1] |
Kiehumispiste | 447 °C[1] |
Tiheys | 4,76 g/cm3[2] |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Vismuttitrikloridi (BiCl3) on vismutin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja muiden vismuttiyhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa vismuttitrikloridi on valkoista tai kellertävää hygroskooppista kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan kidevedellinen dihydraatti (BiCl3·2H2O). Yhdiste reagoi veden kanssa muodostaen vismuttioksikloridia. Vismuttitrikloridi liukenee etanoliin ja asetoniin. Aine on Lewis-happo ja reagoi Lewis-emästen kanssa, esimerkiksi kloridien kanssa se muodostaa kompleksisen tetraklorovismutaatti-ionin ([BiCl4]-) ja muita klorokomplekseja.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vismuttitrikloridia voidaan valmistaa kuumentamalla vismutin ja kloorin seosta, liuottamalla vismuttia kuningasveteen tai vismuttitrioksidin ja vetykloridin välisellä reaktiolla.[1][2][3][4][5][6]
- 2 Bi + 3 Cl2 → 2 BiCl3
- Bi2O3 + 6 HCl → 2 BiCl3 + 3 H2O
Vismuttitrikloridista valmistetaan useita muita vismuttiyhdisteitä. Sitä käytetään myös kosmetiikassa ja orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ a b c Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 112. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ a b c Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 66. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 135. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 770. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.8.2020). (englanniksi)