Vismuttinitraatti
| Vismuttinitraatti | |
|---|---|
 |
|
-nitrat.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Bi(NO3)3 |
| Moolimassa | 395,01 |
| Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine[1] |
| Tiheys | 2,83 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Hydrolysoituu vedessä |
Vismuttinitraatti (Bi(NO3)3) on vismutti- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää pigmenttinä, muiden vismuttiyhdisteiden valmistamiseen, orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä ja aikaisemmin sitä on myös käytetty lääketieteessä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmiten vismuttinitraatti esiintyy kidevedellisenä pentahydraattina (Bi(NO3)3·5H2O), joka on väritöntä ja hygroskooppista kiteistä ainetta. Aineen alkeiskoppi on trigonaalinen. Yhdiste hydrolysoituu hitaasti veden vaikutuksesta niin kutsutuksi emäksiseksi vismuttinitraatiksi, jonka koostumus on epämääräinen. Vismuttinitraatti liukenee epäorgaanisiin niin kutsuttuihin mineraalihappoihin sekä etikkahappoon, asetoniin ja glyseroliin sekä vähäisessä määrin myös etanoliin. Kuumennettaessa vismuttinitraatin pentahydraattia kidevesi alkaa poistua noin 30 °C:n lämpötilassa.[1][2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vismuttinitraattia valmistetaan liuottamalla joko metallista vismuttia, vismuttioksidia tai vismuttikarbonaattia typpihappoon ja kiteytetään.[1][2][3][5]
- Bi + 4 HNO3 → Bi(NO3)3 + 2 H2O + NO
Vismuttinitraatista voidaan valmistaa muita vismuttiyhdisteitä. Sitä voidaan käyttää myös lasitteiden valmistamiseen sekä helmiäismäisenä kimmeltävänä pigmenttinä. Vismuttinitraattia voidaan myös käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa. Aikaisemmin yhdistettä on käytetty lääketieteessä muun muassa ripulin hoitoon sekä ulkoisesti antiseptisenä aineena.[1][2][3][5][4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 339–340. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 10.2.2017
- ↑ a b c Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 10.2.2017
- ↑ a b Thierry Ollevier, Angela Jalba & Hoda Keipour: Bismuth(III) Nitrate Pentahydrate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2016. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2017
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 136. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ Nicholas Eastaugh, Valentine Walsh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: Pigment Compendium, s. 48. Routledge, 2008. ISBN 9781136373923 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.2.2017). (englanniksi)