Viron pelastuskomitea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viron pelastuskomitea (vir. Eestimaa Päästekomitee) oli Virossa helmikuussa 1918 muutaman päivän ajan toiminut kolmijäseninen komitea, joka julisti Viron itsenäiseksi. Pelastuskomitean jäsenet olivat Konstantin Päts, Jüri Vilms ja Konstantin Konik.

Viron kuvernementin maapäivät oli hajotettu lokakuun vallankumouksen jälkeen 28. marraskuuta (juliaanisen kalenterin 15. marraskuuta) 1917 bolševikkien hallitseman Viron työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpanevan komitean määräyksellä. Viimeisessä istunnossaan maapäivät julistautuivat korkeimman vallan haltijaksi Virossa siihen saakka kunnes tuleva Viron perustava kokous kokoontuisi ja luovuttivat tämän vallan edelleen puhemiehistölleen sekä erityiselle vanhintenneuvostolle (vanematekogu), jossa olivat edustettuina eri puolueet. Vanhintenneuvoston puheenjohtajaksi valittiin Konstantin Päts. Ajatus Viron itsenäisyydestä sai vähitellen kannatusta seuraavien kuukausien aikana.[1]

Kun Saksa aloitti 18. helmikuuta suuren hyökkäyksen Viroon, alkoi kriittinen hetki Viron itsenäisyyden julistamiseksi olla käsillä. Vanhintenneuvosto ja maapäivien puhemiehistö päättivät 19. helmikuuta 1918 luovuttaa kaiken päätösvallan edelleen kolmihenkiselle pelastuskomitealle, jonka jäseniksi valittiin johtava porvarillinen poliitikko Päts sekä Viron työpuoluetta edustaneet Vilms ja Konik.[1][2][3] Pienemmän komitean asettamiseen vanhintenneuvoston tilalle vaikutti myös pelko siitä, että bolševikit alkaisivat vangita muiden puolueiden poliitikkoja.[1] Komitean toiminta oli salaista.[2]

Pelastuskomitea aikoi aluksi esittää itsenäisyysjulistuksen 21. helmikuuta Haapsalussa, joka oli virolaisista muodostetun I Virolaisen rykmentin hallussa, mutta saksalaiset ehtivät vallata kaupungin.[1][2] Komitea ei myöskään onnistunut matkustamaan Tarttoon tai Pärnuun.[2] Julistus luettiin lopulta illalla 23. helmikuuta Pärnun Endla-teatterin parvekkeelta, vaikka komitean jäsenet eivät olleet paikalla.[1][2] Seuraavana päivänä pelastuskomitea otti III Virolaisen rykmentin päällystön ja vapaaehtoisjoukkojen avulla vallan Tallinnassa, josta bolševikkijohto oli jo paennut, ja julkisti virallisesti itsenäisyysjulistuksen.[3][1] Helmikuun 24. päivää vietetään sen muistoksi Viron itsenäisyyspäivänä.[1] Viro julistettiin myös puolueettomaksi sodassa.[3] Pelastuskomitea asetti samalla Viron väliaikaisen hallituksen, jonka pääministerinä oli Päts, varapääministerinä Vilms, ulkoministerinä Jaan Poska ja puolustusministerinä eversti Andres Larka. Saksan armeija miehitti Tallinnan seuraavana päivänä, jolloin väliaikainen hallitus joutui siirtymään maan alle.[1][3]

  1. a b c d e f g h Seppo Zetterberg: Viron historia, s. 497–498, 500–501. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
  2. a b c d e Salvation Committee (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Estonica.org. Viitattu 9.4.2022.
  3. a b c d Mirko Harjula: Viro 1914–1922: Maailmansota, vallankumoukset, itsenäistyminen ja vapaussota, s. 86, 91. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.