Virkkaus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Virkkuu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virkkuukoukkua pidellään kuin kynää.

Virkkaus on käsityötä, jossa virkkuukoukun avulla tehdään langasta silmukoita ja vedetään niitä aiemmin tehtyjen silmukoiden läpi. Näin syntyy virkattua pintaa: umpinaista pintaa kuten pipoja ja lapasia tai verkkomaista pintaa ja pitsiä.

Virkkaukseen sopii lähes mikä tahansa nauhamainen materiaali, kuten erilaiset langat, narut, poppana, matonkuteet ja nahka- tai muovisuikaleet. Virkkuukoukun koko valitaan virkattavan langan paksuuden mukaan. Pienemmät koukut (0,75–3,5 mm) tehdään nykyään yleensä teräksestä ja suuremmat (2,5–19 mm) alumiinista tai muovista.

Perinteisiä virkkauskohteita ovat olleet pitsit lakanan tai pyyheliinan reunaan ja sängynpeitteet valkeasta kalastajalangasta. 1960-luvulla tuli muotiin "isoäidin neliö", kirkasvärinen lappunen, joita yhdistelemällä on helppo koota poncho, villapaita tai vaikka keinutuolin matto. 2000-luvulla skeittarit ovat ottaneet pipojen virkkaamisen harrastuksekseen.[1][2][3] Myös amigurumien valmistus virkkaamalla on noussut suosioon 2000-luvulla.

Virkkaus parantaa sorminäppäryyttä.[4]

Virkkauslajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkaus voidaan jakaa useisiin lajeihin esimerkiksi työn ulkonäön, värien käytön, materiaalin, työvälineen tai alueen mukaan. Nykyään puhutaan muun muassa seuraavista virkkauslajeista:

Ruutuvirkkaus
Ruutuvirkattu virkkuutyö muodostuu tyhjistä ja pylväillä täytetyistä ruuduista. Täytetyt ruudut muodostavat tavallisesti kuvion tyhjistä ruuduista koostuvalle pohjalle. Ruutuvirkkaus on yksi yleisimmistä virkkauslajeista.
Reunapitsiä.
Pitsivirkkaus
Pitsivirkkaukseksi sanotaan ohuesta langasta tehtävää pitsimäistä virkkuutyötä. Pitsivirkkausta alettiin harjoittaa Suomessa 1800-luvulla porvarien keskuudessa. Koska pitsiin käytettävät langat ovat yleensä valkoisia, kutsutaan ohuella valkoisella langalla virkkaamista myös valkovirkkaukseksi.
Reunapitsi
Reunapitsi on kankaan reunassa oleva virkattu koristepitsi. Työ voidaan virkata suoraan reunaan tai tehdä erikseen ja kiinnittää kankaaseen ompelemalla.
Palavirkkaus
Palavirkkauksessa virkataan paloja, kuten neliöitä tai ympyröitä, jotka sitten yhdistetään toisiinsa esimerkiksi ompelemalla tai virkkaamalla. Palavirkkauksen yksi tunnetuimmista malleista on ns. "isoäidin neliö".
Kirjovirkkaus
Kirjovirkkauksessa virkkuutyöhön muodostetaan kuvioita eriväristen lankojen avulla siten, että päälle näkymätön lanka juoksee piilossa työn sisällä. Kirjovirkkaus on ollut Suomessa yleistä 1800-luvun loppupuolella, jolloin tekniikkaa käyttäen tehtiin pusseja, lapasia, päähineitä, vöitä, nauhoja ja sisustustekstiilejä.[5]
Vapaavirkkaus
Vapaavirkkauksessa ei seurata valmista ohjetta, vaan virkataan spontaanisti erilaisia värejä ja materiaaleja yhdistellen.
Helmivirkkaus
Helmivirkkauksessa virkkuutyöhön yhdistetään helmiä, jotka pujotetaan etukäteen virkattavaan lankaan.
Irlantilaisella virkkauksella tehtyä pitsiä.
Haarukkavirkkaus
Haarukkapitsiä tehdään virkkuukoukun ja erityisen U-kirjainta muistuttavan haarukan avulla. Lankaa kierretään haarukan ympäri, ja muodostuneet silmukat kiinnitetään esimerkiksi kiinteillä silmukoilla. Valmistuneet pitsinauhat voi halutessaan yhdistää suuremmaksi työksi.
Irlantilainen virkkaus (guipurevirkkaus)
Irlantilaisen pitsivirkkauksen juuret ovat 1800-luvun Irlannissa, joskin virkkaustyyli syntyi luultavasti jo aiemmin. Työssä virkataan ohuesta langasta ensin kuvioita, kuten kukkia, lehtiä tai ympyröitä, jotka sitten kootaan virkatulle verkolle.
Bruggelainen virkkaus
Tekniikassa virkataan ensin pylväistä ja ketjusilmukoista nauhaa, joka sitten yhdistetään virkatuilla silloilla kaarteileviksi pitsikuvioiksi.
Verkkovirkkaus
Verkkovirkkauksessa virkataan ketjusilmukoista kaaria, jotka kiinnitetään edellisen kerroksen ketjusilmukkakaareen kiinteällä silmukalla. [6]
Kohovirkkaus
Kohovirkkauksessa virkkaukseen saadaan teksturoitu pinta, joka saadaan aikaan kohotetuilla silmukoilla, taikka vetämällä yhteen useita silmukoita. [6]

Virkkaussilmukat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkauksen perussilmukat ovat

  • ketjusilmukka (lyhenne: kjs)
  • kiinteä silmukka (ks)
  • pylväs (p)
  • puolipylväs (pp tai ½p)
  • 3-p = kolmoispylväs

Näiden lisäksi käytetään useita muita silmukoita, joista monet on johdettu edellisistä.

  • pitkä pylväs tai kaksoispylväs (pp)
  • piilosilmukka (ps)
  • nirkko

Virkkauksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Tekniikka on kuitenkin tunnettu Euroopassa 1500-luvulla. Suomeen virkkaus levisi 1800-luvun alussa, ja vuosisadan loppuun mennessä se oli jo suosittu ylhäisönaisten harrastus.[7]

Virkkaamisen terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkaamisella on useita terveysvaikutuksia:

  • vähentää stressiä ja ahdistusta
  • apua unettomuuteen
  • auttaa ja lievittää masennusta - tämä johtuu aivojen tuottamasta dopamiinista, kun ihminen tekee jotain mistä nauttii
  • vähentää Alzheimerin tautiin sairastumisen riskiä 30-50%
  • auttaa itsetunnon kasvattamisessa[8]
  1. Ne toisenlaiset käsityöt City-lehti.
  2. Pipoja virkaten ja neuloen Malmin yläasteen koulun www-sivu. Arkistoitu 23.10.2011. Viitattu 7.9.2011.
  3. Virkkaaminen on in! Iltalehti.
  4. http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/simpanen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Käsityönopetus suomalaiskouluissa 1800-luvulta nykypäiviin s. 14 kpl 5 - s. 15 kpl 1
  5. Kirjovirkkaus Suomen käsityön museo. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 23.9.2012.
  6. a b Virkkauslajit static.punomo.fi. Viitattu 23.04.2018.
  7. Aikamatka käsityöhön Suomen käsityön museo.
  8. Crochet Health Benefits allfreecrochet.com.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koskennurmi-Sivonen, R: Virkkauksen perusteet. Helsinki.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]