Virgilio Barco Vargas
Virgilio Barco Vargas | |
---|---|
1991 |
|
Kolumbian 27. presidentti | |
7. elokuuta 1986 – 7. elokuuta 1990
|
|
Edeltäjä | Belisario Betancur |
Seuraaja | César Gaviria |
Kansanedustaja | |
1954–1966
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. syyskuuta 1921 Cúcuta, Norte de Santander, Kolumbia |
Kuollut | 20. toukokuuta 1997 (75 vuotta) Bogotá, Kolumbia |
Asuinpaikka |
Kolumbia Yhdysvallat (1942–1943, 1949–1954, 1977–1980) Britannia (1960–1962, 1990–1992) |
Puoliso | Carolina Isakson Proctor |
Lapset |
María Carolina Barco Isakson Julia Barco Isakson Diana Barco Isakson Virgilio Barco Isakson |
Tiedot | |
Puolue | liberaalit |
Koulutus | insinööri |
Tutkinnot | MIT |
Aiheesta muualla | |
virgiliobarco.com | |
Virgilio Barco Vargas (17. syyskuuta 1921 – 20. toukokuuta 1997) oli kolumbialainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä vuodesta 1986 vuoteen 1990.[1]
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barco syntyi Cúcutassa, Norte de Santanderin departementissa. Hän aloitti opintonsa Kolumbian yliopistossa ja jatkoi niitä Yhdysvalloissa Massachusetts Institute of Technologyssa, josta hän valmistui vuonna 1943.[1] Hän tuli politiikkaan vuonna 1943 kaupunginvaltuuston jäsenenä. Barco valittiin kongressin alahuoneeseen, mutta hän lähti maanpakoon 1940-luvun lopulla välttääkseen poliittista väkivaltaa. Hän asui Yhdysvalloissa, missä syntyi myös hänen tyttärensä, Carolina Barco Isakson, josta myös tuli myöhemmin poliitikko.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barco palasi Kolumbiaan vuonna 1954 osallistuakseen rauhanprosessiin, jonka tuloksena liberaalit ja konservatiivit muodostivat Kansallisen rintaman, joka kesti kaksi vuosikymmentä. Hän pääsi kongressin ylähuoneeseen vuonna 1958, mutta lähti suurlähettilääksi Britanniaan vuonna 1961 ja palasi Kolumbiaan vuonna 1962. Hän palveli toista kauttaan senaatissa vuoteen 1966, kun hänet valittiin pormestariksi Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa. Hän toimi tässä tehtävässä, kunnes 1969, kun hän tuli Maailmanpankin johtajaksi vuoteen 1974 asti. Sitten hän toimi suurlähettiläänä Yhdysvalloissa vuodesta 1977 vuoteen 1980 asti.
Presidenttikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barco valittiin Kolumbian presidentiksi 58 prosentilla äänistä vuonna 1986. Vaalivoitto oli Kolumbian historian suurin.[1] Hän tuki köyhyyden vastaisia ohjelmia, uudisti vuoropuhelua vasemmistosissien kanssa ja taisteli huumekauppiaita vastaan. Tämän takia hänestä tuli suosittu kansainvälisessä yhteisössä ja aluksi myös kotimaassaan. Vuonna 1989 75% kansasta kannatti häntä.[2] Myöhemmin hän menetti suosiotaan Kolumbiassa, koska huumekauppiaiden väkivalta lisääntyi, kun hän alkoi toimia heitä vastaan. Hänen talouspolitiikkansa huononsi maan tilannetta aluksi. Kahden vuoden kuluttua valinnastaan Barco käynnisti ohjelman, joka avaisi Kolumbian markkinat maailmalle.
Barcoa ei valittu toiselle kaudelle.
Presidenttikauden jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidenttikautensa päätyttyä vuonna 1990 Barco toimi jälleen suurlähettiläänä Britanniassa vuoteen 1992 asti.[3]
Barcolta löydettiin syöpä, ja hän kuoli 20. toukokuuta 1997 Bogotássa 75-vuotiaana.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Virgilio Barco Vargas Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.8.2016.
- ↑ The President With the Biggest War on Drugs NY Times. 1989. Viitattu 6.8.2016.
- ↑ Virgilio Barco Vargas 1986–1990 Presidencia de la República de Colombia. Viitattu 6.8.2016. (espanjaksi)
- ↑ Virgilio Barco, Ex-Colombia Chief, Dies at 75 NY Times. 1997. Viitattu 6.8.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virgilio Barco CIDOB (espanjaksi)