Viljo Cantell
Viljo Ilmari Cantell (1. joulukuuta 1897 Sortavala – 2. huhtikuuta 1930 Viipuri)[1][2] oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat asemapäällikkö John Gabriel Cantell ja Gustaava Karoliina Mykrä.[3][4]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cantell kävi Sortavalan Lyseota viisi luokkaa. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918, upseerien pioneerikurssin hän suoritti Haminassa vuonna 1921, taktiikan soveltamiskursseille hän osallistui vuonna 1925, Suojeluskuntain päällystökoulussa hän suoritti konekiväärikomppanianpäällikkökurssin vuonna 1929.[3][4]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cantell opiskeli Sortavalan lyseossa, mutta erosi sen kuudennelta luokalta 20. joulukuuta 1915 liittyäkseen vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Matkalla Saksaan Cantell palellutti pahoin molemmat jalkansa ylittäessään Pohjanlahden hiihtämällä. Sen johdosta hän joutui Saksaan päästyään suoraan sairaalaan. Sairaalahoidon jälkeen Cantell sijoitettiin 16. maaliskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin 4. komppaniaan 6. lokakuuta 1916 ja 2. konekiväärikomppaniaan 22. marraskuuta 1917. Hän otti osaa ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän täydensi jääkärikoulutustaan Libaussa käymällä sotakoulun B-kurssin vuonna 1917.[3][4]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
25. helmikuuta 1918 Cantell saapui Vaasaan jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 4. Jääkarirykmentin 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja hän otti osaa Raudan ja rajaseudun taisteluihin. Hän haavoittui lievästi Raudussa 3. huhtikuuta 1918.[3][4]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli joukkueenjohtajana ja asealiupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla myöhemmin on ollut nimet Jääkaripataljoona n:o 2, Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Armeijasta hän erosi sairautensa johdosta 19. elokuuta 1920 ja liittyi Haminan suojeluskuntaa ja toimi siellä paikallispäällikkönä 31. elokuuta 1920 alkaen. Takaisin armeijaan hän astui palvelukseen 31. elokuuta 1921 ja hänet sijoitettiin Viipurin rykmenttiin, samalla hän hoiti myös Haminan suojeluskunnan paikallispäällikön tehtäviä 15. maaliskuuta 1924 saakka, jolloin erosi suojeluskunnasta (eropäivä 16. huhtikuuta 1924). Takaisin suojeluskuntajärjestöön hän liittyi 16. maaliskuuta ja sijoitettiin Kotkan paikallispäälliköksi, jossa tehtävässä oli 28. helmikuuta 1925 saakka. Kymenlaakson 3. alueen aluepäällikön tehtäviin hän siirtyi 1. maaliskuuta 1925 ja oli tehtävässä 31. tammikuuta 1926 asti. Nurmeksen suojeluskunnan paikallispäällikkönä hän toimi 1. marraskuuta 1927 – 1. tammikuuta 1929 välisen ajan ja Viipurin suojeluskuntapiirin 14. (Valkjärven) alueen päällikkönä hän toimi 1. tammikuuta 1929 – 2. huhtikuuta 1930 välisen ajan. Cantell kuoli keuhkokuumeeseen Viipurissa Yksityissairaalassa.[2] Hänet on haudattu Sortavalaan.[3][4]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]VR:n sotaoikeuden jäsenenä hän toimi vuonna 1922.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus, Jääkäriluutnantti Viljo Ilmari Cantell, Karjala, 1930, No 91, sivu 1, julkaistu 4.4.1930
- ↑ a b Aluepäällikkö Viljo Cantell †, Kannaksen Vartio, Viipurin suojeluskuntapiirin tiedonantolehti, 1930, No 5, sivu 158, julkaistu 1.5.1930
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|