Viljam Kolehmainen

William Kolehmainen

Viljam (August William) Kolehmainen (30. joulukuuta 1887 Kuopio – 26. kesäkuuta 1967 Boynton Beach, Florida) oli amerikansuomalainen ammattilaisena kilpaillut kestävyysjuoksija ja valmentaja. Hänen veljiään olivat suomalaiset kestävyysjuoksijat Hannes Kolehmainen ja Tatu Kolehmainen.

Helsingin Jyryä edustanut Kolehmainen osallistui Suomessa asuessaan aluksi hiihtokilpailuihin ja juoksukilpailuihin hän osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1907. Hän muutti vuonna 1910 Yhdysvaltoihin ja tutustui siellä amerikkalaisiin valmennusmenetelmiin välittäen niistä tietoa Suomessa asuneille veljilleen. Hänen valmentajanaan toimi Irish American Athletic Clubin Lawson Robertson joka oli Yhdysvaltain olympiajoukkueen valmentajana vuonna 1912.

Kolehmainen voitti 1 500 metrin juoksun Suomen-mestaruuden 1908 ajalla 4.32,8. Hän kilpaili ammattilaisurheilijana Yhdysvalloissa ja Skotlannissa. Hän juoksi maratonin maailmanennätysajan 2.29.39,2 20. lokakuuta 1912 Vailsburgissa Newarkissa ja vuonna 1911 Suomessa vieraillessaan hän juoksi Kuopion Väinölänniemellä 10 000 metrin ennätysajan 31.19,0, joka rikkoi Hannes Kolehmaisen Suomen ennätyksen lähes minuutilla. Koska Viljam Kolehmainen oli ammattilaisurheilija, kumpaakaan ennätystä ei hyväksytty virallisiksi ennätysajoiksi. Kolehmaisen epävirallinen maratonennätys säilyi rikkoutumatta 13 vuoden ajan. Kolehmainen lopetti ammattilaisuransa ensimmäisen maailmansodan aikana ja hankki sitten elantonsa kirvesmiehenä. Vuonna 1928 hän osallistui vielä 40-vuotiaana Amerikan halkijuoksuun mutta joutui keskeyttämään kilpailun neljäntenä päivänä.

Viljam Kolehmainen toimi myös valmentajana valmentaen sekä amerikkalaisia että amerikansuomalaisia urheilijoita. Hänen valmennettaviinsa kuuluivat muun muassa Ville Ritola ja Juho Tuomikoski.