Irish American Athletic Club
| Irish American Athletic Club | |
|---|---|
| Perustettu | 1897 |
| Lakkautettu | 1930 |
| Entiset nimet | Greater New York Irish Athletic Association |
| Kotiareena | Celtic Park |
| Paikkakunta | New York, Yhdysvallat |
| Lajit | gaelilaiset urheilulajit, yleisurheilu |
Irish American Athletic Club (IAAC), alkujaan Greater New York Irish Athletic Association (GNYIAA) oli yhdysvaltalainen urheiluseura, joka perustettiin 1897 erityisesti irlantilaisia ja gaelilaisia urheilulajeja varten. Siitä muodostui kuitenkin 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien yleisurheilun mahtiseura. Sen kilpailijat voittivat useita olympiakultia ja tekivät useita maailmanennätyksiä. IAAC:n riveissä kilpaili irlantilaistaustaisten lisäksi urheilijoita myös monista muista maista.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IAAC:n edeltäjän Greater New York Irish Athletic Associationin perusti vuonna 1897 irlantilainen Patrick J. Conway. Sen tarkoituksena oli Conwayn mukaan tukea irlantilaisten urheiluharrastusta ja edistää gaelilaisia urheilulajeja, kuten gaelilaista jalkapalloa ja hurlingia. Limerickistä kotoisin ollut Conway oli muuttanut Yhdysvaltoihin 12-vuotiaana, ja hän toimi seuran puheenjohtajana usean vuoden ajan.[1][2] GNYIAA:n perustajat ostivat 9 000 dollarilla maata Queensin syrjäisestä osasta Laurel Hillistä Long Island Cityn rajalta. He rakennuttivat sinne 48 000 dollarilla Celtic Park -nimisen urheilukentän.[1]
GNYIAA keskittyi yleisurheiluun, vaikka se vuokrasi kenttää myös muiden lajien käyttöön. Ruotsalaissyntyinen Ernie Hjertberg palkattiin pian sen valmentajaksi, jona hän alkoi kehittää seuraa Yhdysvaltain menestyneimpien joukkoon. Hjertberg valitsi joukkueeseen irlantilaisten lisäksi muitakin kansallisuuksia. Moukarinheittäjä John Flanagan voitti vuonna 1901 seuran ensimmäisen henkilökohtaisen Yhdysvaltain-mestaruuden.[1]
GNYIAA nousi lopullisesti huipulle 1904, kun se voitti ulkoratojen Yhdysvaltain-mestaruuden ennen New York Athletic Clubia. Saman vuoden kesäolympialaisissa sen urheilijoista John Flanagan voitti kultaa moukarissa, Martin Sheridan kiekonheitossa sekä Myer Prinstein pituushypyssä ja kolmiloikassa. IAAC:ksi uudelleennimetty seura otti vuonna 1906 ensimmäisen kahdeksasta perättäisestä (tosin vuonna 1909 seura ei osallistunut kilpailuun) ulkoratojen Yhdysvaltain-joukkuemestaruudesta.[1]
IAAC:n todellinen kultakausi alkoi 1909 skotlantilaissyntyisen Lawson Robertsonin tultua sen valmentajaksi. Se hallitsi suvereenisti vuosien 1911–1914 Yhdysvaltain-mestaruuskilpailuja.[1] Tukholman olympialaisissa 1912 seuran jäsenet ottivat kahdeksan Yhdysvaltain kolmestatoista yleisurheilun kultamitalista.[3] IAAC:n maailmanennätysmiehiin kuuluivat heittolajeihin erikoistuneet irlantilaiset Patrick McDonald, Matt McGrath ja Patrick Ryan, Melvin Sheppard, Abel Kiviat sekä keskimatkoja juossut italialainen Emilio Lunghi, pitkä matkoja juossut suomalainen Hannes Kolehmainen ja kolmiloikkaaja Dan Ahearn.[1]
IAAC voitti vielä 1916 maan joukkuemestaruuden jäätyään vuonna 1915 toiseksi. Sen jälkeen seuran toiminta alkoi kuitenkin hiipua. Ensimmäisen maailmansodan aikana IAAC:llä ei ollut toimintaa, mutta sodan jälkeen sitä yritettiin elvyttää yhteistyössä Gaelic Athletic Associationin kanssa. Lopullisesti IAAC lakkautettiin 1930, jolloin Celtic Park myytiin City and Suburban Homes Companylle 300 000 dollarilla. Seuraavana vuonna urheilukentän paikalle rakennettiin asuntoja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirsch, George S. & Harris, Othello & Nolte, Claire E. (toim.): Encyclopedia of Ethnicity and Sports in the United States. Westport, CT: Greenwood Press, 2000. ISBN 0-313-29911-0 Google-kirjat (viitattu 24.2.2015).