Vilhelm Valloittaja

Vilhelm Valloittaja
Vilhelm Valloittaja kuvattuna Bayeux’n seinävaatteessa.
Englannin kuningas
Valtakausi	25. joulukuuta 1066 – 9. syyskuuta 1087
Kruunajaiset	25. joulukuuta 1066
Edeltäjä	Edgar Atheling (ei kruunattu)
Seuraaja	Vilhelm II
Normandian herttua
Valtakausi	3. heinäkuuta 1035 – 9. syyskuuta 1087
Edeltäjä	Robert I
Seuraaja	Robert II
Syntynyt	noin 1028 Château de Falaise
Kuollut	9. syyskuuta 1087 Rouen
Hautapaikka	Saint-Étienne de Caen, Ranska
Puoliso	Flanderin Matilda
Lapset	Robert II Richard Adeliza Cecilia Vilhelm II Constance Adela Henrik I
Suku	Normandie
Isä	Robert I
Äiti	Herleva
Uskonto	katolilaisuus

Vilhelm I eli Vilhelm Valloittaja (engl. William the Conqueror, ransk. Guillaume de Normandie tai Guillaume le Conquérant, noin 1028 – 9. syyskuuta 1087) oli Normandian herttua vuosina 1035–1087 ja Englannin ensimmäinen normannikuningas vuosina 1066–1087.

Voimakastahtoinen Vilhelm nousi Normandian herttuaksi, vaikka oli syntynyt avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Normandia oli voimakas herttuakunta, käytännössä oma valtio, jonka hallitsija oli lähinnä muodollisesti Ranskan kuninkaan alainen.

Nuoruus ja tausta

Vilhelm oli Normandian herttuan, Robert I:n, ja tämän rakastajattaren Herlevan ainoa poika. Näin ollen hän syntyi aviottomana lapsena Falaisessa, Ranskassa, ja hänestä on käytetty Englannin aikakirjoissa myös nimitystä Vilhelm Äpärä (engl. William the Bastard, ransk. Guillaume le Bâtard). Vilhelm oli viikinkipäällikkö Rollon jälkeläinen. Lisäksi Vilhelm oli sukua aikaisemmille Englannin Wessex-sukuisille hallitsijoille ja kaikki Englannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan myöhemmät hallitsijat ovat hänen jälkeläisiään. Hän oli etäisesti sukua Edvard Tunnustajalle.

Normandian herttuana

Vilhelmin isä Robert kuoli pyhiinvaellusmatkalla palatessaan Jerusalemista vuonna 1035 ja Vilhelmistä tuli Normandian herttua seitsenvuotiaana. Hänet tunnettiin nimellä Vilhelm II, Normandian herttua (ransk. Guillaume II, duc de Normandie). Vilhelm koki monia vaaroja: hänen neuvonantajansa murhattiin ja hänen henkeään uhattiin useita kertoja, mutta hän selvisi hengissä ja osoittautui voimakkaaksi ja häikäilemättömäksi hallitsijaksi.

Vilhelm meni naimisiin vuonna 1053 Alfred Suuren jälkeläisen, serkkunsa Flanderin Matildan kanssa. Ajatus Englannin kruununtavoittelusta saattoi perustua tähän sekä siihen, että Vilhelm oli aiemmin saanut Harald Godwininpojan panttivangiksi Ranskassa tämän haaksirikkouduttua purjehdusmatkallaan. Mahdollisesti Harald oli vapautuakseen vannonut valan, jonka mukaan Vilhelmistä tulisi Englannin hallitsija. Toisaalta on myös esitetty, että Vilhelm olisi vuonna 1051 saanut kuningas Edvard Tunnustajalta jonkinlaisen lupauksen Englannin kruunun perimisestä.

Vilhelmin valtaannousu on kuvitettu kuuluisassa Bayeux'n seinävaatteessa, mutta koska se on normannien teettämä, ei kuvausta voi pitää täysin luotettavana eikä valan sisältöä tiedetä. Haraldin vapauttaminen antaisi ymmärtää tämän luovuttaneen oikeutensa Englannin kruunuun.

Englannin valloitus

Pääartikkeli: Normannivalloitus

Tammikuussa 1066 Vilhelmin lapsettoman serkun Edvard Tunnustajan kuoltua Vilhelm vaati Englannin kruunua itselleen. Tämä perustui siihen, että Edvard oli mahdollisesti luvannut kruunun hänelle tai Haraldin vannomaan valaan. Väite oli vähintäänkin kyseenalainen. Kuninkaaksi kuitenkin kruunattiin Harald Godwininpoika.

Vilhelm alkoi koota armeijaa Englantiin hyökkäämistä varten. Hän sai toiminnalleen paavi Aleksanteri II:n ja Henrik IV:n tuen. Englanti oli paavin kiinnostuksen kohde, koska siellä ei täysin noudatettu kirkon ohjeita ja koska Jaarli Godwin oli karkottanut Canterburyn arkkipiispan. Äkkiä Vilhelmin hanke olikin pyhä sota eikä vain perimyskiista. Näin hän onnistui kokoamaan ison joukon paitsi normanneja, myös bretagnelaisia ja flanderilaisia joukkoja.

Vilhelm kokosi kesällä 1066 Normandiaan maihinnousuarmeijan, suurimman sitten roomalaisten päivien. Normannijoukkojen vahvuus oli noin 600 laivaa ja 7 000 miestä. Kuningas Harald Godwininpoika tiesi kuitenkin odottaa hyökkäystä. Elokuun puolivälissä kaksi valtavaa armeijaa seisoi Englannin kanaalin vastakkaisilla rannoilla odottaen. Vilhelm laivoineen odotti etelätuulta, jota ei kuulunut. Puolestaan Harald odotti Wilhelmiä, joka ei tullut. Viikkojen odottelun jälkeen Haraldin joukot alkoivat käydä levottomaksi ja kuninkaan oli vapautettava osa nostoväestä.

Vilhelm nousi lopulta maihin Pevenseyssa Sussexissa 28. syyskuuta 1066 ja asettui puiseen linnaan lähellä Hastingsia. Tämä oli suora provokaatio Haraldia vastaan, jonka henkilökohtaista omaisuutta Sussexin maa-alueet olivat.

Harald oli juuri taistelemassa pohjoisessa ja lyönyt Stamford Bridgen taistelussa toisen vihollisen, Norjan kuninkaan Harald Ankaran, jota Haraldin veli Tostig Godwininpoika oli tukenut. Harald marssi 250 mailia yhdeksässä päivässä suunnilleen samanvahvuisen armeijan kanssa kuin Vilhelmillä oli, ja kävi tämän kanssa taisteluun, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Hastingsin taistelu. Tämä tapahtui 14. lokakuuta 1066. Legendan mukaan Harald sai surmansa nuolen lävistäessä hänen silmänsä. Kerrotaan, että Vilhelm tappoi Haraldin itse.

Päävihollisen nyt kuoltua Vilhelm marssi hitaasti Lontooseen. Joulupäivänä 1066 hänet kruunattiin Westminster Abbeyssa Englannin kuninkaaksi. Tätä ennen witenagemot oli julistanut Edgar Athelingin kuninkaaksi, mutta se oli ennemminkin vain symbolinen vastarinnan osoitus maahantunkeutuneita normannihyökkääjiä vastaan. Edgar antautui Vilhelmille marraskuun lopussa tai joulukuun alussa, ja Vilhelmistä tuli Englannin kuningas.

Englannin kuninkaana

Eteläinen Englanti alistui Vilhelmin alaisuuteen nopeasti, mutta pohjoisessa jatkui vastarinta seuraavat kuusi vuotta. Talvella 1069–1070 Vilhelm suoritti sarjan operaatioita, jotka tunnetaan nimellä pohjoisen hävitys (engl. Harrying of the North), jossa erityisesti Northumbria tuhottiin perusteellisesti, ja suurta osaa maata kutsuttiinkin sen jälkeen erämaaksi. Viimeisen vastarinnan, vuoden 1075 jaarlien kapinan Vilhelm kukisti helposti. Arvioidaan että jopa viidesosa Englannin väestöstä kuoli näiden vuosien aikana sotiin, verilöylyihin ja nälkään.

Ranskassa naapurivallat olivat tehneet ryöstöretkiä Normandiaan, ja Vilhelm palasi sinne vuonna 1086 hyökätäkseen Mantesin kaupunkiin. Tarinan mukaan taistelussa hänen hevosensa kompastui ja Vilhelm iskeytyi rautaista satulannuppia vasten. Hän kuoli saamiinsa vammoihin St. Gervais'n luostarissa lähellä Rouenia 9. syyskuuta 1087.

Vaikutus

Vilhelm Valloittajan aloittama normanniaika vaikutti voimakkaasti Englannin kulttuuriin. Esimerkiksi feodaalijärjestelmä on perua normanneilta. Vilhelmin hallintojärjestelmä oli oman aikansa oloihin nähden hyvin kehittynyt. Tästä todistavat Domesday book -maakirjat, jossa on yksityiskohtaisia tietoja maanomistajien omaisuuksista. Useimmat uudet maanomistajat olivat normanneja.

Merkittävä taidehistoriallinen muinaismuisto Vilhelm Valloittajan ajoilta on Bayeux'n seinävaate, joka kuvaa normannien valloitusretken taustaa ja huipentuu Hastingsin taisteluun.

Normannivalloituksen myötä Englannin aatelin kieleksi tuli normannien ranska. Se sulautui myöhemmin kansan anglosaksiseen kieleen, mutta jätti siihen paljon ranskalaisvaikutteita. Virallisissa dokumenteissa käytettiin kuitenkin latinaa 1070-luvulta lähtien.

Seuraajat

Vilhelmillä oli neljä poikaa. Vanhin, Robert sai Normandian maat, toinen kuoli metsästysonnettomuudessa seitsemän vuotta ennen Vilhelmin kuolemaa. Kolmannesta tuli Englannin kuningas Vilhelm II Punainen, ja nuorin sai 5 000 hopeapuntaa. Nuorimmasta pojasta tuli myöhemmin Englannin kuningas Henrik I Vilhelm II:n kuoltua lapsettomana.

Aiheesta muualla

• William the Conqueror Catholic Encyclopedia: William the Conqueror. Viitattu 9.9.2018. (englanniksi)
• William I, the Conqueror, 1066–1087 AD Britannia.com. 2011. Viitattu 9.9.2018. (englanniksi)