Henrik IV (Saksa)
Henrik IV (11. marraskuuta 1050–1106) oli Saksan kuningas vuodesta 1056 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 1084 vuoteen 1105, jolloin hänet syöstiin vallasta.[1] Henrik IV oli frankkilaisen suvun kolmas keisari.
Henrik IV oli keisari Henrik III:n ja tämän toisen vaimon, Agnes de Poitoun, vanhin poika. Hän syntyi todennäköisesti kuninkaallisessa palatsissa Goslarin kaupungissa. Hänen kastajaisiaan viivytettiin, jotta Clunyn luostarin apotti Hugo pääsisi hänen kummisedäkseen. Tätä ennen jouluna Henrik III suostutteli läsnä olevat aateliset vannomaan uskollisuutta pojalleen. Kolme vuotta myöhemmin Henrik III halusi varmistaa kuninkuuden periytymisen ja hän kutsui kokoon suuren joukon aatelisia valitsemaan nuoren Henrikin kruununperilliseksi. 17. heinäkuuta 1054 Henrik III järjesti Kölnin arkkipiispa Hermannin kruunaamaan poikansa kuninkaaksi. Kun Henrik III sitten odottamatta kuoli vuonna 1056, kuusivuotiaan Henrik IV:n asemaa ei kyseenalaistettu. Henrik IV:n ollessa alaikäinen hänen äitinsä, keisarinna Agnes, johti keisarikuntaa.
Henrik IV pyrki vahvistamaan keisarikunnan valtaa, mutta hän joutui tasapainottelemaan pitääkseen sekä aateliston lojaalisuuden että paavin tuen. Hän oli menettää molemmat vuonna 1075, kun hän ajautui investituurariitaan paavin kanssa. Paavi Gregorius VII julisti Henrikin pannaan 22. helmikuuta 1076. Tammikuussa 1077 Henrik seisoi kolme päivää Canossan portin ulkopuolella pyytäen paavilta anteeksiantoa. Paavi poisti pannan tietyllä ehdoilla, joita Henrik kuitenkin pian rikkoi.
Henrikin ensimmäisessä avioliitossa syntyi kaksi poikaa, Konrad ja Henrik. Konrad kuoli, kun hän vaati kruunua itselleen, mutta Henrik syrjäytti isänsä vuonna 1105, jolloin hänestä tuli Henrik V. Henrik IV on haudattu Speyerin tuomiokirkkoon.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltäjä: Henrik III |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1056–1105 |
Seuraaja: Henrik V |