Vilaine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilaine
Vilainen ylittävä Pont Saint-Nicolas Saint-Nicolas-de-Redonin ja Redonin välissä
Vilainen ylittävä Pont Saint-Nicolas Saint-Nicolas-de-Redonin ja Redonin välissä
Alkulähde Lannemezan
48°13′46″N, 1°03′11″W
Laskupaikka Mor Braz, Biskajanlahti, Atlantin valtameri
47°29′39″N, 2°26′35″W
Maat Ranska
Pituus 217,9[1] km
Alkulähteen korkeus 175 m
Virtaama 71,70 m³/s
Valuma-alue 10 500 km²
Vilainen valuma-alue
Vilainen valuma-alue

Vilaine on joki Bretagnessa, länsi-Ranskassa. Se alkaa Mayennen departementista, kulkee Ille-et-Vilainen departementissa ensin idästä länteen ja kääntyy Rennesin kautta kuljettuaan etelään. Se laskee Atlanttiin Arzalin ja Pénestinin kuntien rajalla, jotka molemmat kuuluvat Morbihanin departementtiin.

Yhdessä sivujokensa Ille (joki)n kanssa se on antanut nimensä Ille-et-Vilainen departementille.

Nimen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoja nimiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan kielessä sana vilain, feminiinissä vilaine, tarkoittaa alun perin maalaista tai talonpoikaa, mutta nykyisin se merkitsee adjektiivina ilkeää, häijyä, rumaa tai kurjaa. Joen nimen on selitetty johtuvan sen ajoittain mutaisen veden väristä.[2]

Vanhalla ja keskiajalla Vilaine-joesta on käytetty muun muassa seuraavia nimiä:

  • Ηεριος ποταμος (Herios potamos), kreikkalainen nimi, joka tarkoittaa "pimeää, sumuista jokea" (Klaudios Ptolemaioksen käyttämä nimi)[3]
  • Visnonia, 834[4], joka johtunee esikelttiläisestä virtaavaa vettä tarkoittavasta sanasta[5], johon on yhdistetty indoeurooppalainen aaltoa tarkoittava sana flot[6]
  • 843: Vitisnonia, 843
  • 846: Visionum flumen, 846 ;
  • 866: Visnonius,866 ;
  • 869: Visnonicum flumen, 869 ;
  • 1084: Vicenonia, 1084 ;
  • 1120: Ester, joen Pénestinissä oleva osuus, 1120
  • 1100-luvulla: Ster-Gavale tai Ster-Gaule; Gavele oli joen suulla sijainneen Camoëlin kunnan aikaisempi nimi
  • 1296 : Vilaegna, 1296[7]
  • 1306 : Vinonia ;
  • 1434: Villaingne[8]
  • 1444 : La ripviere de Villaigne ;
  • 1458 : La Villaigne ;
  • 1458 : Villaigne ;
  • 1478 : Vislaigne ;
  • 1577 : Vislaigne.

Joen bretoninkielinen nimi on Gwilen.[9]

Latinankielinen piirtokirjoitus, jossa mainitaan Marti Vicinno.

Eräässä latinankielisessä piirtokirjoituksessa (CIL, XIII, 3150) joki mainitaan nimellä Marti Vicinno, joka osoittaa, että joki liitettiin gallialais-roomalaisen jumalan Marsin kulttiin. Mars on eri yhteyksissä samastettu gallialaisen Teutateksen, Esuksen tai Taraniin kanssa.[10].

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
La Source Juvignéssä, Mayennen departementissa

Vilaine alkaa pienenä purona Mayennen departementista Juvignén kukkuloilta 173 metrin korkeudesta alueelta, joka tunnetaan nimellä La Source ("lähde"). Se kulkee Juvignén eteläpuolitse La Croixilleen, jossa siihen liittyy pieni sivujoki, jota pitkin Mayennen ja Ille-et-Vilainen departementtien välinen raja kulkee useita kilometrejä. Vilaine saapuu Ille-et-Vilainen departementtiin Bourgonin eteläpuolella.

Vilaine virtaa yläjuoksullaan mutkitellen idästä länteen. Sivujoki Ille liittyy siihen pohjoisesta Rennesissä, Flûme hieman lännempänä, minkä jälkeen joki kääntyy etelään.

Vilaine on 218 kilometrin pituinen.[1] Se on Ranskan kymmenenneksi pisin joki, jos otetaan huomioon vain jokien Ranskassa olevat osuudet, ja kahdenneksitoista pisin, jos joet lasketaan koko pituudeltaan.

Departementit ja kunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilaine Rennesissä.

Vilaine kulkee neljän departementin ja 75 kunnan kautta:

Valuma-alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilainen valuma-alueen kartta

Vilainen valuma-alue jaetaan 31 hydrografiseen vyöhykkeeseen[1].

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilainen vesistöä hallinnoi vuonna 2007 perustettu EPTB Vilaine, jonka sosiaalinen osasto toimii Nantesissa, hallinnollinen ja tekninen osasto sen sijaan La Roche-Bernardissa.[2]

Sivujoet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilaine Pont-Rioussa, Saint-Didier'n kunnassa.
Vilaine La Roche-Bernardissa.
Vilaine à Nivillacissa.
Vilaine helikopterista nähtynä Guipry-Messacissa
Pont-Réan, silta Guichenin ja Bruzin välillä
Le Boël Bruzissa.
St-Cyrin ja Prévalayen rantakadut Rennesissä.
Acignén mylly.
Vihreä näkymä Châteaubourgissa.

Vilainen sivujokia ovat:

  • Nimetön 1,1 kilometrin pituinen puro, joka laskee Vilaineen vasemmalta l’Étang neufissä
  • Villamellen puro, vasemmalta
  • Vivainin puro, oikealta[11] ;
  • Malaquièren puro, 4,6, km, vasemmalta[12] ;
  • Épronnièresin puro, 11,4, km, oikealta[13] ;
  • Mainerien puro, 2,1 km, oikealta[14] ;
  • Ville Établen puro, vasemmalta
  • Nétumièresin puro, 1,7 km, vasemmalta[15] ;
  • Vernouzet, 1,3 km, vasemmalta
  • Valière, 27,8 km, vasemmalta[16] ;
  • Cantache, 35,4 km, oikealta [17] ;
  • Bichetièren (Largèren) puro, 10,8 km, vasemmalta [21] ;
  • Landen puro, 2,9 km, vasemmalta[22] ;
  • Valléen (Gallardièren eli Gaillardièren) puro, 9,6 km, oikealta[23] ;
  • Pont de Pierren puro, 4,4 km, oikealta[24] ;
  • Maison Neuven puro, 3,2 km, oikealta[25] ;
  • Olivet’n puro, 5,9 km, vasemmalta[26] ;
  • Étang de Forgesin (eli Feuilléen) puro, oikealta[27];
  • Veuvre eli Chevré, 43,3 km, oikealta[28] ;
    • Alibartin eli Alibertin puro, 2,6 km[29] ;
    • Changeonin puro, 12,4 km [30] ;
    • Veillardièren puro, 2,1 km[31] ;
    • Barbotais’n puro, 13,4 km[32] ;
  • Ille, Vilainen suurin, kanavoitu ja purjehduskelpoinen sivujoki
    • L'Illet, 48,7 km, oikealta
  • Pont-Lagot’n puro, 7,1 km, oikealta[33] ;
  • Flûme, 33,9 km, oikealta[34] ;
  • Blosne, 18,7 km, vasemmalta[35] ;
  • Renel eli Reynel, 3,8 km, vasemmalta[36] ;
  • Mortais’n (Mortrais’n) puro, joka laskee Cicén kanavaan, 1,8 km, vasemmalta[37] ;
  • Meu, 84,1 km, oikealta[38] ;
  • Croix Macén (Tournerais’n) puro, 4,9 km, oikealta[41] ;
  • Seiche, 97,3 km, vasemmalta[42] ;
  • Tréhélu, 7,9 km, oikealta[43] ;
  • Désertin puro, 5 km, vasemmalta[44] ;
  • Hodeillé, 8,2 km, vasemmalta[45] ;
  • Les Caillons, 11,6 km, rive [46] ;
  • Canut (Saint-Senoux), 44,8 km, rive [47] ;
  • Semnon, 73,3 km, vasemmalta[48] ;
  • Frominetten puro, oikealta[49] ;
  • Aunaiesien puro, oikealta[50] ;
  • Vieil Étang de la Touchen puro, vasemmalta[51] ;
  • Éval, 10,9 km, oikealta[52] ;
  • Mélacin puro, oikealta[53] ;
  • Château du Plessis-Bardoultn puro ;
  • Tréfineu, 8,6 km, oikealta[54] ;
  • Moulin Alain, 6 km, oikealta[55] ;
  • Pont David, 4 km, oikealta[56] ;
  • Les Riais, 8,5 km, vasemmalta[57] ;
  • Vionnais, 4 km, oikealta[58] ;
  • Gras Painel, 12,3 km, vasemmalta[59] ;
  • Belle Perche, 4,8 km, oikealta[60] ;
  • Chère, 65,1 km, vasemmalta[61] ;
  • Les Sauvers, 9,1 km, oikealta[62] ;
  • Don, 92,1 km, vasemmalta[63] ;
  • Canut de Renac ;
  • Oust, 145 km, oikealta[64] ;
  • Isac, 68,5 km, vasemmalta[72] ;
  • Celan, 1,6 km, oikealta[73] ;
  • Rohon puro, 11,7 km, vasemmalta[74] ;
  • Kerbonnairen puro, 2,2 km, oikealta[75] ;
  • Trévelo eli Rivière de l’Étier, 20,5 km, oikealta[76] ;
  • Étier eli Mazanin puro, 9,6 km, oikealta[77] ;
  • Rodoir, 10,8 km, vasemmalta[78] ;
  • Rancöet’n kaivanto, 2,7 km, vasemmalta[79].

Tohon ja Kervvilly laskevat Pen-Murin lampeen ja sieltä edelleen Vilainen estuaariin, joka päättyy Biskajanlahteen.

Hydrologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilainen virtaama Rieux’ssä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilainen Rieux’n kautta kulkevan osuuden valuma-alue on 10 100 neliökilometrin laajuinen.[80] Joen kesimääräinen virtaama on 71,7 kuutiometriä sekunnissa, mutta se vaihtelee hyvin epäsäännöllisesti. Eri kuukausien keskivirtaamat vaihtelevat 8,17 kuutiometristä sekunnissa elokuussa aina 180 kuutiometriin sekunnissa helmikuussa.[80]

Hérault’n keskivirtaama Rieux’ssä eri kuukausina[80]
Kuukausi m3/s
Tammikuu
  
 166,0
Helmikuu
  
 180,0
Maaliskuu
  
 115,0
Huhtikuu
  
 85,90
Toukokuu
  
 59,30
Kesäkuu
  
 29,30
Heinäkuu
  
 14,20
Elokuu
  
 8,17
Syyskuu
  
 10,80
Lokakuu
  
 28,60
Marraskuu
  
 58,00
Joulukuu
  
 113,0

Kun äärimmäiset arvot otetaan huomioon, Vilainen virtaama vaihtelee vielä enemmän kuin edellä olevasta taulukosta ilmenee. Suurin mitattu virtaama on ollut 1430 kuutiometriä sekunnissa 24. tammikuuta 1995 sattuneen tulvan aikana, kun taas kolmen peräkkäisen päivän pienin keskiarvo, 27.–29. syyskuuta 2003, oi 1,96 kuutiometriä sekunnissa.

Vilainen valuma-alueen keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 225 millimetriä, mikä vastaa 7,1 litraa vettä sekunnissa neliökilometriä kohti.[80] Tämä on melko vähän verrattuna lähellä Blavet'n valuma-alueella sijaitsevaan Languidiciin ja varsinkin Odet'n valuma-alueella sijaitsevaan Quimperiin, joista edellisessä sataa keskimäärin 434, jälkimmäisessä 758 millimetriä vuodessa.

Vilaine on lähinnä tasangolla virtaama joki. Suurimman osan sen valuma-allueesta muodostaa nimellä Rennesin allas tunnettu alue, jossa korkeuserot ovat vähäiset.

Redonin alapuolella Vilainen virtaaman vaihtelut eivät ole enää luonnonmukaisia, vaan niihin vaikuttaa suuresti Arzalin säännöstelypato. Ennen padon rakentamista nousuvesi työntyi usein pitkälle Vilainen jokiuomaan.

Vesiliikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ille-et-Rancen kanava Saint-Martinin kaupunginosassa Rennesissä.

Vilainen yhdistää Rance-jokeen Rennesistä alkava Ille-et-Rancen kanava, joka johtaa Évraniin, Côtes-d'Armorin departementtiin. Tämän kanavan sekä Vilaine- ja Rance-jokien kautta pienet alukset voivat kulkea Bretagnen etelärannikolta suoraan sen pohjoisrannikolle, Kanaalin rannalle tarvitsematta kietää Finistèren edustalla olevien vaarallisten vesien kautta. Aikoinaan Vilainella ja kanavalla olikin vilkas vesiliikenne. Sitä pitkin kuljetettiin raaka-aineita, viljaa ja karjanrehua. Nykyisin reitillä ja varsinkin sen pohjoisosalla, Redonista alkaen, liikennöivät pääasiassa huvi- ja turistialukset. Kanava ja Rance sopivat vesiliikenteelle erityisen hyvin, koska niiden vesimääriä on onnistuttu säännöstelemään. Sitä vastoin Vilainen yläjuoksun virtaama vaihtelee hyvin epäsäännöllisesti.

Vilainen alajuoksulla kulkee kuitenkin vielä jonkin verran rahtialuksia, jotka kuljettavat hiekkaa, soraa, sementtiä, puuta ja rakennusaineita, toisinaan myös betonia ja pitkiä metallirakenteita kuten ratakiskoja, harvemmin lisäksi polttonesteitä. Niitä kuljetetaan varsinkin Camoëlissa sijaitsevan Moustoirin sataman ja Rennesin länsipuolella olevan teollisuusalueen välillä. Tällä välillä sekä varsikin Vilainen alueen ja Nantesin-Saint-Nazairen satama-alueen välillä jokialusten kilpailijoina toimivat maantie- ja rautatiekuljetukset.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilaine on aikaisemmin muodostanut luonnollisen rajan kahden alueen välillä. Antiikin aikana se erotti toisistaan Armorikan veneettien ja namnettin asuma-alueet. Namnetit asuivat Loiren suun tienoilla, ja heistä on saanut nimensä Nantes, kun taas Vannes on saanut nimensä veneeteistä. Myöhemmin joki on ollut rajana Vannesin ja Nantesin hiippakuntien välillä.

Vanhan ajan lopulla ja keskiajan alkupuolella Vilaine oli tärkeä kulkuväylä, jota pitkin kulkivat toisinaan valloittajatkin kuten Armorikaan muuttaneet bretonit ja myöhemmin Ranskaan saapuneet viikingit. Keskiajalla joen varteen rakennettiin useita linnoja ja luostareita, ja sitä nimitettiin "Bretagnen herttuoiden joeksi." Renessanssiaikana, vuosien 1571 ja 1585 välillä Vilainesta tehtiin Ranskan ensimmäinen kanavoitu joki, johon rakennettiin 12 sulkua, joiden idean Leonardo da Vinci oli tehnyt Ranskassa tunnetuksi.[81] Joki tosin oli vuolaasta virtauksestaan[82]

La Roche-Bernard oli 1000-luvulta saakka ollut tärkeä satamapaikka, ja 1800-luvulla se kehittyi ennennäkemättämällä tavalla. Siellä nähtiin runsaasti rannikkolaivurien ohjaamia rahtilaivoja. Vuosina 1629-1633 siellä rakennettin Richelieun määräyksestä Ranskan kuninkaallisen laivaston linjalaiva Couronne. Vuonna 1759, Ranskan laivaston hävittyä Quiberonin taistelun, seitsemän linjalaivaa ja yksi fregatti pakenivat Vilainen estuaariin välttyäkseen tulemasta kaapatuiksi tai tuhotuiksi.

Myös Redonin satama alkoi voimakkaasti kehittyä sen jälkeen, kun Vilaine 1500-luvulla kanavoitiin. Yhden nousuveden aikana sinne saattoi saapua jopa 150 alusta. Siellä kävivät Rennesissä, Saint-Malossa, Anjoussa ja Normandiassa asuvat kauppiaat kuljettaakseen kotipaikkakunnilleen sinne tuotuja tavaroita. Redoniin valtamerialuksilla tuodut tavarat kuljetettiin yleensä jokialuksilla sieltä Rennesiin. Rantakadun, Quai Duguay-Trouinin varrella ovat nykyaikaan saakka säilyneet monet laivanvarustajien ja tukkukauppiaiden 1600- ja 1700-luvulla rakentamat talot, jotka yhä muistuttavat Redonin tuolloin suuresta merkityksestä satamapaikkana. 1700-luvun loppupuolella Redonin kautta kuljetettiin enemmän tavaraa kuin Aurayn tai Vannesin kautta. 1800-luvulla laivat kulkivat Vilaineä pitkin Roche-Bernardiin ja Redoniin saakka ja kuljettivat Billiersin ja Ambonin suolaisista laguuneista saatua suolaa, Espanjasta tuotua rautaa, pohjoismaista tuotua puuta, kalkkia, viiniä ja kivihiiltä. Niiden lähtiessä Vilainelta niiden lastina oli paikallisia tuotteita, etenkin vehnää sekä Britannian kaivoksiin tarkoitettuja paaluja.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla kaupallinen toiminta Vilainen varsilla alkoi kuitenkin hiipua, mihin vaikutti varsinkin rautateiden ja myöhemmin maantieliikenteen kehitys. Rahtialuksista vain Saint-Germain liikennöi yhä Vilainellä kuljettaen Redoniin saakka Loiren suun alueelta nostettua hiekkaa. Sen lisäksi Vilainellä kulkee vain huvialuksia, joiden kotipaikkoina ovat Arzalin, Roche-Bernardin ja Foleux'n satamat. Ne voivat yhä kulkea joella, koska sen virtaamaa säännöstellään vuonna 1970 valmistuneen Arzalin padon avulla. Sen ansiosta vältytään tulvilta, joita Rennesin ja Vitrén seuduilla muutoin usein esiintyisi. Siihen kuuluu viisi sulkuperottia, jotka ovat 18 metriä leveitä, 12 metriä pitkiä ja painavat kukin 50 tonnia. Sulkuallas on 85 metriä ja maapato 360 metriä pitkä, ja padon alla on 25 metrin paksuudelta mutaa. Padon takana on aina veden peitossa oleva allas, jossa Aurayn, Redonin ja Saint-Nazairen välinen alue saa vesijohtovetensä.

Vilaine ja Morbihanin silta nähtynä La Roche-Bernardin sillalta

Sen jälkeen kun Rieux’n silta keskiajan lopulla poistettiin käytöstä, Vilainen poikki voitiin kulkea vain lautoilla, kunnes La Roche-Bernardin silta vuonna 1839 valmistui. Joen poikki kulki useita lauttoja:

  • Guédas’n lautta Marzanin ja La Roche-Bernardin välillä oli eniten käytetty, koska sen kautta kulki Bordeaux'n ja Brestin välinen kuninkaantie
  • Vieille Rochen lautta Arzalin ja Camoëlin välillä
  • Moustoirin lautta Arzalin ja Tréhuiguier’n välillä
  • Saint-Dolayn kunnassa Cranin lossi oli käytössä vuoteen 1964 saakka, jolloin Cranin silta valmistui.

Keskiajalta Ranskan vallankumoukseen saakka Abbaye Notre-Dame de Prièresin munkeilla oli oikeus osuuteen lauttamaksuista. Vuonna 1793 joen ylitys Moustoirissa maksoi 0,05 frangia hevosella tai muulilla ratsastavalla, jolla oli mukanaan matkalaukku, sekä 60 frangia kaksipyöräiseltä ajoneuvolta. Lauttojen pohjalla oli usein niin paljon vettä, että matkustajat saivat sitä kenkiinsä. Asiasta tehtiin usein valituksia, mutta ne eivät johtaneet tulokseen ennen kuin käsikäyttöiset lautat voitiin muuttaa moottorilla toimiviksi.

Vesistöjärjestelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1783 käynnistettiin rakennushankkeet, joilla Vilaine tehtiin purjehduskelpiseksi Vitréstä Redoniin saakka ja se yhdistettiin kanavilla Ranceen ja Mayenneen.

1970-luvulla lähelle Vilainen suuta rakennettiin Arzalin pato, jonka tarkoituksena on kanavoida Vilainen säännölliset tulvat, jotka aiheutuvat siitä, että vuoroveden noustessa jokiuomaan sen virtaus pitkälti estyy. Padon yläpuolelle muodostui tällöin makean veden allas. Vannesin, La-Baule-Escoublacin ja Saint-Nazairen kaupunkiseudut ottavat siitä osan vesijohtovedestään.

Eri vuodenaikoina korostuvat padon eri tehtävät:

  • Kesäaikaan sen tehtävänä on pitää patoaltaan vedenpinta tarpeeksi korkealla, jotta siitä saadaan hyvälaatuista käyttövettä. Tällöin sulkuportit avataan vain rajoitetusti aikataulun mukaan, jottei suolainen merivesi pääsisi nousuveden aikana patoaltaaseen. Toisinaan sulkualtaat joudutaan kuitenkin tyhjentämään niihin päätyneestä suolavedestä. Laivaliikenne joella on tällöin hyvin rajoitettua.
  • Talven tulva-aikoina on mahdollisimman suuri osa patoaltaan kertyneestä vedestä päästettävä mereen laskuveden aikana. Liikkuminen laivalla patoaltaassa on tällöin vaarallista ja patoluukkujen pitkien avaamisten aikana kiellettyäkin. Nousuveden aikana patoluukut suljetaan, jottei merivesi pääse jokeen.

Tämä pato ei kuitenkaan riitä estämään tuhoisia tulvia, sillä joen virtaus on hidasta, ja voimakkaiden vuorovesien aikana Arzalin pato pysyy suljettuna liian kauan, jolloin joen virtaaman vaihtelut ovat varsin suuret, mikä laivaliikenteenkin kannalta on vaarallista.

Ylemmäksi joen varteen on rakennettu kolme muutakin patoa:

  • Vuonna 1978 valmistui Valièren pato. Sen patoaltaasta saadaan päivässä 17 000 kuutiometriä juomakelpoista vettä.
  • Vuonna 1982 La Chapelle-Erbréehen rakennettiin Haute-Vilainen pato, jonka tarkoituksena on suojella Rennesin kaupunkialuetta talvisilta tulvilta. Seuraavana talvena Rennesin luoteisissa kaupunginosissa syntyi kuitenkin tulva, kun eräs Illen-Rancen kanavan sulku jäi tulva-aikana avoimeksi eikä kanavaa ollut suunniteltu ottamaan vastaan niin paljon vettä. Lisäksi patoallas toimii yhdessä Pont Billonin pumppuaseman kanssa Vitrén allasta täydentävänä varavesisäiliönä. Altaan rannalla on uimaranta ja pieni satama, mutta viime vuosina altaassa on esiintynyt runsaasti sinilevää, minkä vuoksi siinä uiminen on ajoittain jouduttu kieltämään.[83]
  • Vuonna 1995 Vilainen sivujokeen Cantacheen valmistui Villaumurin pato, jonka patoaltaan tilavuus on 7 miljoonaa kuutiometriä. Sillä on kolme tehtävää:
    • suojata Vilainen alajuoksua tulvilta, varsinkin Redonin seutua, jossa tulvat olivat erityisen voimakkaita
    • ylläpitää virtaamaa myös kuivina aikoina Vilainen veden hyvän laadun takaamiseksi, ja
    • juomakelpoisen raakaveden varastoiminen. Tämän sivujoen vesien huonon laadun vuoksi sitä ei kuitenkaan ole koskaan voitu käyttää juomaveden tuotantoon.[84]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1970-luvulla Vilainen säännöstelyn ekologisia vaikutuksia ei ollut juurikaan tutkittu. Arzalin pato kuitenkin suuresti muutti vesien virtauksia. Niinpä vuorovesi nousee enää vain Redoniin saakka. Veden virtaaman vaihtelut ovat vähentyneet. Tämän seurauksena joen kalasto on muuttunut. Esimerkiksi ankeriaat eivät enää juuri nouse jokeen. Makean veden kalat ovat korvautuneet mereen laskevien jokien lajeilla. Joki on myös rehevöityonyt, ja sen rantapenkereet ovat haurastuneet osittain nutrioiden, osittain liiaksi samalla tasolla pysyvän vedenpinnan vuoksi. Aikaisemmin joen varteen kertynyt muta piti rantapenkereet vakaina. Jokivarren suot tuottavat edelleen heinää karjatalouden käyttöön, mutta kuivina vuosina sato on entistä pienempi. Kun pato rakennettiin, suunnitelmissa oli, että seudulla voitaisiin ryhtyä viljelemään runsaasti rehukasveja kuten maissia, mutta tässä ei ole onnistuttu. Padon vaikutuksia muualla joen valuma-alueella ei ole tutkittu.

Arzalin pato on suuresti vaikuttanut myös ihmisten elämään. Ennen sen rakentamista jokivarren asukkaat Redonin yläpuolella elivät sopusoinnussa joen kanssa. Kalastus oli alueella tärkeä elinkeino ja tuotti muun muassa ankeriasta, 1700-luvulle saakka lohtakin.[85] 1990-luvulta lähtien siellä on harjoitettu käytännössä enää vain vapaa-ajan kalastusta. Myös ihmisten subjektiivinen näkemys joesta on muuttunut. Sitä ei enää pidetä elävänä jokena, jota oli syytä kunnioittaa. Ennen vuorovesi saneli jokialusten liikenteen aikataulut. Ajoittaisten tulvien vuoksi talot oli rakennettava riittävän kauas joesta, alueelle, jonne tulvavesi ei yleensä ulotu. Sen sijaan alueen tiestö ei ollut yhtä hyvin sopeutunut jokeen. Vilainessa 1960- ja 1970-luvulla suoritetut rakennustyöt ovatkin muuttaneet myös joen kulkua, toisin kuin samaan aikaan Loiren varrella suoritetut.

Myös se osa Vilainen estuaaria, joka sijaitsee Arzalista ylävirtaan, on kärsinyt vakavisa ekologisista vaikutuksista. Vuonna 1982 suuri osa estuaarin kaloista kuoli. Ranskan merentutkimuslaitoksen (Institut français de recherche pour l'exploitation de la mer, Ifremer) suorittamien tutkimusten mukaan syynä oli, että kun padon vaikutuksesta veden virtaaminen hidastui, sen happipitoisuus aleni. Aikaisemmin muta esti pitkälti jokivarresta tulevien nitraattien ja orgaanisten aineiden pääsyn estuaariin, mutta kun tämä este mudan vähennyttyä poistunut, on estuaari tästäkin syystä suuresti rehevöitynyt.[86]

Joen mukaan nimettyjä kohteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ille-et-Vilainen departementti on saanut nimensä Vilainen ja sen sivujoen Illen mukaan.

Vilainen mukaan ovat myös sen suulla, Billiersin kunnassa sijaitsevat Pointe de Pen Lanin niemen rantakalliot rantakalliot saaneet nimen Roche-Vilaine. Alueella on nykyisin hotellikompleksi, jonka perusti Henri Dresch.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Vilaine

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Jeux de données et réferences: La Vilaine Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Arkistoitu 15.12.2019. Viitattu 17.12.2022.
  2. ↑ a b Création de l'institution www.eptb-vilaine.fr. EPTB Vilaine. Viitattu 17.12.2022.
  3. ↑ Klaudius Ptolemaios: ”kappale VIII”, Geographia, II kirja. Määritä julkaisija!
  4. ↑ ”Cartulaire de Redon”, Dictionnaire topographique du département du Morbihan, s. 266. Määritä julkaisija!
  5. ↑ Roger Brunet: Trésor du terroir. Les noms de lieux de la France, s. 242. CNRS Editions, 2016.
  6. ↑ Julius Pokorny: Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch, s. 1134. Francke, 1959.
  7. ↑ Hervé Abalain: Noms de lieux bretons, s. 7. Editions Jean-Paul Gisserot, 2000.
  8. ↑ Dictionnaire topographique du département du Morbihan, s. 266. Määritä julkaisija!
  9. ↑ Résultats concernant « Vilaine » La base KerOfis. Office public de la langue bretonne. Viitattu 17.12.2022.
  10. ↑ Paul-Marie Duval: ”Teutates, Esus, Taranis”, Travaux sur la Gaule, s. 276–277. Rooma. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Le ruisseau de Vivain Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  12. ↑ Le ruisseau de Malaquière Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  13. ↑ Les Epronières Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  14. ↑ Le ruisseau du Mainerie Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  15. ↑ Le ruisseau des Nétumières Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  16. ↑ La Valière Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  17. ↑ La Cantache Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  18. ↑ La Pérouse Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  19. ↑ La Corbanne Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  20. ↑ Le Palet Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  21. ↑ La Bichetière Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  22. ↑ Le ruisseau de la Lande Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  23. ↑ Le ruisseau de la Vallée Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  24. ↑ Le ruisseau du Pont de Pierre Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  25. ↑ Le ruisseau de la Maison Neuve Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  26. ↑ Le ruisseau d’Olivet Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  27. ↑ Le ruisseau de l’Étang de Forges Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  28. ↑ La Veuvre Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  29. ↑ Le ruisseau d’Alibart Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  30. ↑ Le ruisseau du Changeon Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  31. ↑ Le ruisseau de la Veillardière Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  32. ↑ Le ruisseau de la Barbotais Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  33. ↑ Le ruisseau du Pont-Lagot Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  34. ↑ La Flûme Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  35. ↑ Le Blosne Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  36. ↑ Le Renel Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  37. ↑ Le ruisseau de Mortais Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  38. ↑ Le Meu Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  39. ↑ La Vaunoise Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  40. ↑ Le Garun Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  41. ↑ Le ruisseau de la Croix Macé Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  42. ↑ Seiche Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  43. ↑ Le Tréhélu Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  44. ↑ Le ruisseau du Désert Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  45. ↑ L’Hodeillé Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  46. ↑ Les Caillons Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  47. ↑ Le Canut Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  48. ↑ Le Semnon Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  49. ↑ Le ruisseau de la Frominette Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  50. ↑ Le ruisseau des Aunaies Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  51. ↑ Le ruisseau du vieil Étang de la Touche Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  52. ↑ L’Éval sandre.eaufrance.fr.
  53. ↑ Le ruisseau de Mélac Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  54. ↑ Le Tréfineu Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  55. ↑ Le Moulin Alain Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  56. ↑ Le Pont David Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  57. ↑ Les Riais Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  58. ↑ La Vionnais Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  59. ↑ Le Gras Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  60. ↑ Le Belle Perche Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  61. ↑ La Chère Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  62. ↑ Les Sauvers Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  63. ↑ Le Don Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  64. ↑ L’Oust Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  65. ↑ Le ruisseau de Kersaudy Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  66. ↑ Le Lié Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  67. ↑ Le Sedon Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  68. ↑ Le Ninian Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  69. ↑ La Claie Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  70. ↑ L’Aff sandre.eaufrance.fr.
  71. ↑ L’Arz Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  72. ↑ L’Isac Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  73. ↑ Le Celan Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  74. ↑ Le ruisseau du Roho Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  75. ↑ Le Kerbonnaire Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  76. ↑ Le Trévelo Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  77. ↑ Le Mazan Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  78. ↑ Le Rodoir Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  79. ↑ L’Étier du Rancöet Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l’eau. Viitattu 17.12.2022.
  80. ↑ a b c d Synthèse: données hydrologiques de synthèse (1970–2000); La Vilaine à Rieux Ministère de l’écologie, du développement durable et de l’énergie. Viitattu 17.12.2022.
  81. ↑ F. Bourdais: ”Léonard de Vinci et la canalisation de la Vilaine au XV3 siècle”, Revue de Bretagne, XLII osa, s. 170. Vannes-Paris, 1909.
  82. ↑ François-Nicolas Baudot: Itinéraire de Bretagne d’après le manuscrit original de Dubuisson-Aubenay de son voyage, Bretagne, 1636, Tome 2, s. 227. Pariisi. Määritä julkaisija!
  83. ↑ Baignade interdite dans l’étang de Haute-Vilaine: "Un constat d’échec", peste Vitré Tuvalu Ouest France. Viitattu 17.12.2022.
  84. ↑ Les conditions géopolitiques d’une gestion durable de l’eau : le cas du bassin rennais. Norois, 10.3.2008. Artikkelin verkkoversio.
  85. ↑ Pierre Martin: ”La contribution des sources archivistiques pour l’histoire des pêcheries fixes en Bretagne à l’époque moderne (XVIe-XVIIIe siècle)”, Des Archives dans les Rets, s. 16. Université de Bretagne Sud. Teoksen verkkoversio.
  86. ↑ Michel Merceron: Impact du barrage d'Arzal sur la qualité des eaux de l'estuaire et de la baie de la Vilaine. Direction de l'environnement et des recherches océaniques, 1985. Teoksen verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilaine&oldid=22264605”