Vik (Kemiö)

Vik on entinen kylä Kemiössä, Varsinais-Suomessa. Kylä sijaitsi Kemiön pohjoisosassa meren rannalla Lappdalin ja Måsan kylien välissä. Vik jaettiin 1600-luvulla kahdeksi uudeksi kyläksi: Viksgård ja Lillvik.

Vikin alue rajoittuu kolmeen järveen. Mustajärveen lännessä, Pitkäjärveen etelässä ja Kuupylyjärveen idässä. Kuupylyjärvestä mereen laskeva oja on muodostanut merenlahden vielä 1700-luvun kartoissa. Nykyään ojan reunat ovat vesijättömaata. Vikin maat ovat pitkälti Viikin kartanon omistuksessa muutamia pientiloja lukuun ottamatta. Kuupylyjärven rannalla on Salon kaupungin omistama Leirisalon leirikeskus.

Vik eli Wiik mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1378. Kylässä on ollut vuoden 1566 veroluettelon mukaan viisi tilaa, jotka olivat vanhaa rälssimaata. Tilat ovat menettäneet rälssioikeutensa 1600-luvulla, mutta Storgård tai Storvik on ylenetty samalla säteriksi. Storvikistä kehittyi säterioikeuden myötä Viikin kartano ja siihen yhdistettiin kaksi tilaa. Tämä kokonaisuus erotettiin omaksi kyläkseen kahden muun talon muodostaessa Lillvikin kylän.

Lillvikin molemmat talot ovat päätyneet Viikin kartanon omistukseen 1800-luvulla ja ovat sittemmin purettu. Kuin myös läheinen Skobölen yksinäistalo vuonna 1900. Viikin kartano työllisti satoja ihmisiä, joista osa asui kartanon mailla. Kylässä toimi 1900-luvun alussa tiilitehdas ja graniittilouhimo. Perimätiedon mukaan kyläläisillä oli oma rukoushuone. 1930-luvulla kolme torppaa itsenäistyi. Sotien jälkeen kartanosta lohkottiin kaksi pientilaa siirtoväelle. Uudempaa asutusta kylään ei ole syntynyt.