Viitaniemen louhos

Viitaniemen louhos on Eräjärvellä sijaitseva avolouhos, josta louhittiin runsaasti litiumia sisältävää maasälpää vuosina 1935–1965. Louhoksen esiintymä oli rikas ja tärkeä litiumin lähde toiminta-aikanaan.

Esiintymän löytyminen

Viitaniemen maasälpäesiintymä löytyi sattumalta vuonna 1935 silloisen maanomistajan, Viitaniemen tilan emännän marjastusmatkalla löytämien, kotiinsa tuomien kauniinvalkoisten kivien perusteella. Emännän marjastusmatkan kerrotaan menneen pilalle, koska hän oli viehtynyt kauniisiin kiviin ja hänen kannettuaan ne kotiinsa marjakorissa kolmen kilometrin päähän, marjat olivat liiskaantuneet niiden painosta. Kivet olivat runsaasti litiumia sisältävää maasälpää, jotka toimitettiin tutkimuksiin. Koekairausten perusteella kalliosta löydettiin rikas litiumesiintymä, ja kaivostoiminta aloitettiin samana vuonna, lähes välittömästi ensimmäisten näytteiden löydyttyä.

Kaivostoiminta

Kaivostoiminnan alueella aloitti paikallinen Uiherlan Sälpä Oy, joka työllisti parhaillaan useita miehiä. Maasälpä eriteltiin kivilouheesta käsin ja vuosituotanto oli 2000-5000 tonnia.

Maasälpätilaukset Itä-Saksaan loppuivat vähitellen 1960-luvun loppua kohti ja kaikki helposti saatavissa oleva maasälpä oli louhittu pois vuoteen 1968 mennessä, jolloin viimeinen lasti maasälpää vietiin laivalla ulkomaille ja louhos suljettiin.

Paikalle jäi kaksi suurta kallioon louhittua kuoppaa ja suuret jätekivikasat, joiden siirtämistä pois ei katsottu enää tarpeelliseksi. Kasat ovat kuitenkin louhoksen sulkemisesta asti tarjonneet siellä vieraileville kiviharrastajille ja -ammattilaisille arvokkaan retkeilykohteen.

Louhoksen mineraalit

Viitaniemen louhoksesta löytynyt harvinaisia mineraaleja sisältävä kivinäyte: punainen mineraali on väyryneniittiä, vaaleanharmaa herderiittiä, jota ympäröi tummanharmaa fluoriapatiitti. Keltainen mineraali on hienojakoista muskoviittia.

Topaasikidenäytteitä Viitaniemestä. Oikea ja alin kide kuvassa ovat läpinäkyvää jalotopaasia.

Viitaniemen louhos lienee nykyisin tunnetuin sieltä löydetyistä täysin uusista, erittäin harvinaisista mineraaleista. Louhoksesta on löydetty lukuisia mineraaleja, joita ei ole löydetty vielä mistään muualta maapallolta; monet näistä esiintyvät hajanaisesti ja hyvin pieninä rakeina, joita on hyvin vaikea löytää ilman mikroskooppitutkimuksia. Näitä ovat muun muassa millimetrien kokoisina yksittäisinä rakeina esiintyvä moriniitti ja louhoksen mukaan nimetty, mikroskooppisen pieninä säleittäisinä kidekasaumina esiintyvä viitaniemiitti ja ruusunpunainen väyryneniitti (kuvassa).

Jalokivet

Louhoksessa esiintyy myös paljon topaasia, kauniinsinistä korukiveä, jota louhoksen jätekivikasoissa on massoittain, mutta läpinäkyvät, kristallinkirkkaat jalokiviluokan topaasit ovat myös hyvin harvinaisia.

Toinen mainittava louhoksessa esiintyvä jalokiviluokan mineraali on turmaliini, jota esiintyy niin ikään kaikkialla louhoksessa, mutta myös sen jalokiviluokkaiset kiteet ovat hyvin pieniä, näin ollen vaikeasti havaittavia ja myös harvinaisia.

Jalokivenä parhaiten tunnettua zirkonia tavataan louhoksessa paljon, mutta kaikki Viitaniemen zirkonit ovat olleet epäjaloja, ruskeita ja täynnä sulkeumia olevia pieniä kiteitä. Ne ovat kuitenkin haluttuja kiviharrastajien kokoelmissa.

Kallioperä

Viitaniemen louhoksen kivilaji kuuluu karkearakeisiin pegmatiitteihin. Tämän vuoksi harvinaisten mineraalien ja jalokiviluokkaisen topaasin ja turmaliinin (pegmatiiteille tyypillisiä mineraaleja) esiintyminen on alueella poikkeuksellisen runsasta. Louhoksesta on laskettu löytyneen yhteensä 97 eri mineraalia, enemmän kuin yhdestäkään muusta pegmatiittilouhoksesta Suomesta.

Louhos on nykyisin yksityisomistuksessa ja suosittu niin ammatti- kuin harrastelijageologien retkeilykohde.

Lähteet

• SJHY ry:n (Arkistoitu – Internet Archive) jäsenlehti Kivi - No. 2, 1997: Viitaniemen maasälpälouhoksista ja sen mineraaleista
• GTK - Geologian tutkimuskeskus
• Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN 9789516907454