Kuolema (henkilöitymä)
| Kuolema | |
|---|---|
.jpg) Gustave Doré: Kuolema tuhkanharmaalla hevosella. |
|
| Ominaisuudet | |
| Muut nimet | Viikatemies |
| Ammatti | Kuolevien ihmisten hakeminen Vainajalaan |
| Tuntomerkit | Luuranko, jättimäinen viikate, kantaa tiimalasia |
| Esiintyminen | Kuolema voi ilmestyä missä tahansa, missä joku on kuolemaisillaan |
| Kansanperinne | |
| Kansanperinteen alkuperä |
1500-luvun eurooppalainen legenda |
| Suhteet | |
Kuolema (isolla alkukirjaimella) on kuoleman henkilöitymä, joka liikkuu ihmisten keskuudessa ja hakee heitä Vainajalaan. Kuolema on kuvattu tuntevana olentona tietyissä kulttuureissa ja mytologioissa, sekä kirjallisuudessa ja taiteessa erilaisissa hahmoissa, joista yleisin on luurankomainen viikatemies.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreikkalaisessa mytologiassa Kuolema oli Thanatos. Homeroksen Iliaassa Nyksin pojalla Thanatoksella on siivet, ja hän tulee Hypnos-veljensä, unen henkilöitymän, kanssa hakemaan soturi Sarpedonin ruumiin taistelukentältä. Thanatos mainitaan myös Hesiodoksen kreikkalaisten jumalten historiikissa Jumalten synty. Euripideen Alkestiksessa Herakles päihittää Thanatoksen. Roomalaisen Vergiliuksen Aeneisissa Kuolema vartioi Vainajalan sisäänkäyntiä sisarustensa kanssa.[1]
Raamatussa Kuolema mainitaan Jeremian kirjassa (9:20) ikkunasta sisään kiipeävänä tunkeilijana. Toisessa Samuelin toisesa kirjassa (22:6) ja Psalmien kirjassa (116:3) mainitaan Kuoleman "ansat" ja "köydet". Ilmestyskirjassa (6:8) Kuolema ratsastaa tuhkanharmaalla hevosella tuomaan maailmanloppua.[1]
Keskiajalla Kuolema esitettiin toistuvasti ruttoepidemia mustaa surmaa käsittelevässä taiteessa ja kirjallisuudessa, mukaan lukien Chaucerin Canterburyn tarinoissa. Tunnetuin Kuoleman hahmo keskiajalta on viikatemies – luuranko, joka on pukeutunut mustaan kaapuun ja kantaa viikatetta. Hänet nähdään usein kuolemantanssiaiheisissa maalauksissa johtamassa kuoleman tasa-arvoisiksi tekemien tanssijoiden kulkuetta. Keskiaikaisen viikatemiehen hahmon on arveltu perustuvan kreikkalaiseen Kronos-titaaniin tai Ilmestyskirjan kohtaan 14:15-20, jossa enkelien kerrotaan niittävän kuolleiden sielut. Sana ”viikatemies” alkaa kuitenkin esiintyä Kuoleman nimityksenä vasta 1800-luvulla.[1]
Kuolema on säilynyt suosittuna hahmona länsimaisessa kirjallisuudessa ja runoudessa keskiajan jälkeenkin. Nykyaikana se esiintyy myös monessa elokuvassa ja televisiosarjassa.[1]
Perinteisen viikatemiehen ohella Kuolema on niin vanhoissa kuin uusissakin kuvauksissa esitetty joskus naisena tai muussa hahmossa. Nykyisin Kuolema kuvataan usein myötätuntoisena ihmisiä kohtaan. Niin uusien kuin vanhojenkin Kuolema-tarinoiden teemana on usein yritykset narrata Kuolemaa.[1]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karjalaisilta ja muilta suomensukuisia kieliä puhuvilta tunnetaan kuoleman, mutta myös elämän henkilöitymänä sielulintu, joka tuo sielun syntymässä ja vie sen kuolemassa.
Akseli Gallen-Kallelan freskossa Rakennus, joka on Porissa Juseliuksen mausoleumissa, Kuolema nähdään maalauksen takareunassa rakennuskairaa käyttävän vanhan vaarin asussa. Hugo Simberg taas teki paljon maalauksia, joissa kuolemaa edustavat luurangot oli kuvattu ystävällisiksi eikä pelottaviksi.
Kuolema muussa mediassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ingmar Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti päähenkilö pelaa shakkia Kuoleman kanssa voittaakseen aikaa.[2] Ideaa on myöhemmin parodioitu monessa muussa elokuvassa.
- Markku Pölösen elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä väkijuomaa vuosien saatossa reilusti nauttinut alkoholisti Jalmari (Esko Nikkari) kulkee öisellä, usvaisella pellolla ja keskustelee itse Kuoleman kanssa viimeisistä päivistään ja kuolema näyttäytyy Jalmarille vanhan miehen hahmossa.
- Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuvissa kirjoissa Kuolemalla on hevonen nimeltä Humma (toisissa suomennoksissa Polle) ja hänen apulaisiaan ovat Nälänhätä, Rutto ja Sota, jotka viittaavat Raamatun Ilmestyskirjan ratsastajiin (välillä apulaisina esiintyy myös Rottien kuolema, Risatauti ja Mort).
- José Saramago on kirjoittanut romaanin Oikukas kuolema (2005)
- Kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset ja elokuvassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 Kuolema on pienessä roolissa. Kolmen veljeksen tarinassa veljekset joutuivat ohittamaan kuoleman. Kuolema lahjoitti veljeksille esineet, jotka tunnetaan nimellä kuoleman varjelukset.
- Markus Zusakin romaanissa Kirjavaras (2005) Kuolema toimii tarinan kertojana. Hän saattaa ennustaa, kuka hahmoista tulee kuolemaan, mutta hänet on näytetty sympaattisena hahmona, jolla on myös hieman huumorintajua. Kuoleman ulkonäköä ei koskaan kuvailla, eivätkä hahmot kommunikoi hänen kanssaan, vaan hän on enemmän vain tietoinen konsepti. Kuolema on myös Kirjavaras-elokuvan kertoja.
- Billin ja Tedin maailma -elokuvassa kuolema toimii aluksi jonkinlaisena antagonistina. Kuolema esiintyy myös trilogian kolmannessa elokuvassa Bill and Ted face the music. Kuolemaa näyttelee William Salder.
- The sims peleissä viikatemies on ollut pitkään mukana tykättynä hahmona. Viikatemiehen ensimmäinen esiintyminen oli The Sims: Living' Large pelissä, ja siitä lähtien hän on esiintynyt The Sims 2, The Sims life stories, The Sims 3, The Sims Medieval, ja The Sims 4 peleissä. Kun sim kuolee, viikatemies tulee noutamaan hänen sielunsa. Viikatemiehen voi yrittää saada herättämään juuri kuollut sim henkiin, ja välillä hän suostuikin, mutta se ei tee kuolleista herätetystä simistä kuolematonta. Peleissä viikatemiehellä voi myös pelata itse, jos hänet onnistuu saamaan perheeseen.
- Castlevania peleissä kuolema on pelin päävihollisen Draculan oikea käsi.
- Elokuvassa Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus Kuolema esiintyy valkoisen suden muodossa mustassa kaavussa, aseistuksinaan kaksi sirppiä joilla hän voi yhdistää sauvaksi jonka molemmissa päissä on sirppi. Elokuvassa Kuolema yrittää viedä Saapasjalkakissan viimeisen elämän tämän haaskattua kahdeksan edellistä. Aluksi hän pakenee Kuolemaa mutta lopulta kohtaa tämän ja voittaa taistelussa. Kuolema luovuttaa mutta tämä sanoo hänelle että he tulevat tapaamaan vielä.
Kuvia Kuolemasta taiteessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Kuoleman voitto. Fresko 1400-luvulta Clusonen kaupungin kirkossa Italiassa. -
Hans Baldung: Kuolema ja nainen, 1518-1520 -
Hans Baldung: (Naisen) kolme ikäkautta ja Kuolema, 1510 -
Shinigami: kuoleman henkilöitymän japanilaisessa mytologiassa -
Hugo Simberg: Kuoleman puutarha, 1896.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Hansen, Regina (toim. Weinstock, Jeffrey Andrew): ”Death, Personified”, The Ashgate Encyclopedia of Literary and Cinematic Monsters, s. 126–130. Ashgate, 2014. ISBN 978-1-4094-2562-5
- ↑ Symbols of Death in Art Analysis: Ingmar Bergman Seventh Seal Meaning Legomenon. Viitattu 8.3.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuolema (henkilöitymä) Wikimedia Commonsissa
