Vihtori Kivioja
| Vihtori Kivioja | |
|---|---|
| Luoja(t) | Väinö Linna |
| Näyttelijä(t) |
Helge Herala Risto Salmi |
| Ensi- esiintyminen |
Täällä Pohjantähden alla -romaanit |
| Henkilötiedot | |
| Sukupuoli | mies |
| Asuinpaikka | Pentinkulma |
| Suhteet | |
| Lapset | Lauri |
| Lastenlapset | Aulis |
Vihtori ”Vikki” Kivioja on kuvitteellinen mieshenkilö Väinö Linnan kirjasarjassa Täällä Pohjantähden alla.
Vikki on Mäki-Pentin talon torppari, mutta torppaansa hän hoitelee vain hevoskauppansa ja markkinamatkojensa ohessa. Esiintymiseltään hän on rehvakas tohottaja, ja hevosiaan kehuessaan hän päästää välillä suustaan asiaan kuulumattoman kiroustulvan. Omaa torpanpitoaan aloitteleva Jussi Koskela suhtautuu Vikkiin epäillen ja pyytää Otto Kivivuoren välittäjäksi mennessään ostamaan Vikiltä ensimmäistä hevostaan.[1]
Kiviojan torpan rakennukset ovat ränsistyneet, ja talousrakennukset, joita on käsittämättömän monta, ovat mikä minnekin päin kallellaan. Eräs niistä on tunnistettavissa hevostalliksi sen oven päälle naulatuista hevosenkengistä. Pihassa on erilaisia hevoskärryjä, joista useimmat ovat rikki, mikä milläkin tavalla. Yhdet sellaiset lojuvat navetan nurkalla pyörättöminä, ja niiden rikkinäisen pohjan läpi kasvaa vahva nokkospensas.[2]
Vikki on mukana räätäli Aadolf Halmeen johtamassa mielenosoituksessa, jolla työväenyhdistys osoittaa tukeaan torpastaan häädettävälle Laurilan perheelle. Häätöä seuraavilla käräjillä Vikki saa 25 markan sakon tartuttuaan häädöstä seuranneen mellakan aikana ratsupoliisin hevosen suupieliin, minkä oikeus on tulkinnut virkamiehen vastustamiseksi.[3]
Sisällissodan aikana Vikki pysyttelee sivussa tapahtumista, mutta avustaa punakaartia teurastamalla kartanosta takavarikoidun sian.[4] Sen sijaan hänen poikansa Lauri liittyy Pentinkulman punakaartiin ja osallistuu taisteluihin Ikaalisten rintamalla. Sodan loppuvaiheissa Lauri on joutunut Hennalan vankileirille ja palaa sieltä ensimmäisenä pentinkulmalaisena. Sodan jälkeen Vikin jutuilla markkinamatkoistaan ei ole enää samanlaista vaikutusta kuin ennen. Häntä nuoremmat, vankileireiltä palanneet Pentinkulman punakaartilaiset ovat nähneet maailmaa enemmän kuin olisivat osanneet kuvitellakaan, he ovat matkustaneet junalla, ja kaukaisista paikoista, jotka aiemmin ovat olleet epämääräisiä käsitteitä, puhutaan asiantuntevasti:
»Hauholaiset markkinamiehet. Kyllähän me Hauhon läpitte mentiin. Sielähän se silta oli. – – – Kyllä ne tiedetään, Tuulokset ja Lamminkosket. Tuuloksessa juur se tappelu oli, kun Koskelan Akseli saksalaista kiväärillä löi niin ettei jääny kun piippu käteen...»
1920-luvulla Vikki ja Lauri kulkevat jälleen markkinoilla ja milloin milläkin matkoilla. Vaikka kieltolaki on voimassa, Pentinkulmalla on julkisena salaisuutena, että Kiviojan miehet kuljettavat mukanaan pirtua. Ovelana miehenä Vikki tietää, ettei ainetta kannata myydä vähittäin, sillä sellaisesta jäisi ennen pitkää kiinni. Niinpä on turvallisempaa välittää suuria määriä kirkonkylään "tolle hyvälle Lehmukselle" ja asemankylään "semmoselle jota ei parane sanoo". Sitä paitsi suurilla lasteilla ansaitsee paljon enemmän. Kun Lauri 1920-luvun puolivälin aikoihin ostaa kuorma-auton, Vikki ja Lauri tarjoavat naapureilleen ilmaisen ajelun kirkonkylään ja takaisin.[6]
1930-luvun alkuvuosina Vikki ja Lauri ostavat huutokaupassa räätäli Aadolf Halmeen talon hänen leskensä Emman muuttaessa kunnalliskotiin, ja Lauri muuttaa asumaan Halmeelle. Lisäksi Vikki huutaa itselleen 400 markalla Halmeen suuren kirjaston ja rehvastelee huutokauppaväelle "lukevansa vanhana aikansa kuluksi".[7] 1930-luvun puolivälin aikoihin Vikki lähentelee jo 70 ikävuotta, mutta hänen elinvoimansa ei ole hitustakaan vähentynyt. Hänen kasvonsa pysyvät punakkoina, vatsa paisuu terhakan näköiseksi ja askel on yhä täynnä tarmoa. Nähdessään monien ikätoveriensa sairastelevan ja rappeutuvan Vikki kehuskelee omaa terveyttään. Joskus kaupungissa käydessään Vikki ja Lauri jopa hankkivat yhteisen naisenkin. Kun Lauri ostaa kuorma-auton rinnalle linja-auton, mikä on alun perin ollut Vikin idea, Vikki tuumii:
»Hevonen häviää... häviää niin... Mailma nousee pyörille, mailma nousee pyörille... Minä sanon pojaalle, että se vie mukana ittestänsä.»
Jatkosodan jälkeen Vikin pojanpoika Aulis pääsee siviiliin myöhemmin kuin useimmat muut pentinkulmalaiset ja alkaa heti puuhata häitä Koskelan Kaarinan kanssa. Häitä juhlittaessa Vikki kuiskaa Kaarinalle silmää iskien: "Olisit ottanu vanhan... tosta pojaasta mihinkään ole..."[9]
Romaanitrilogian lopulla 1950-luvulla Vikki on yhä elossa ja "menee maha pystyssä pitkin tietä", kuten Kankaanpään Elias luonnehtii. Sen sijaan Lauri on kuollut syöpään, jonka hän on saanut sota-aikana autojen häkäpöntöistä.[10] Laurin poika Aulis kertoo Kivivuoren Jannelle, että vaari vielä kävelee omin jaloin Kiviojalta heille ja ottaa ryypynkin jos annetaan.[11]
Elokuvasovitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa roolia näytteli Helge Herala. Timo Koivusalon ohjauksissa roolia näytteli Risto Salmi.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-2-3 (6. painos), s. 34. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-32854-5.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 83.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 213.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 459.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 663.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 783–785.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 892–893.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 922.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 1025–1026.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 1031.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 1042.