Vihollinen porteilla
| Vihollinen porteilla | |
|---|---|
| Enemy at the Gates | |
 |
|
| Ohjaaja | Jean-Jacques Annaud |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | James Horner |
| Kuvaaja | Robert Fraisse |
| Leikkaaja | |
| Pukusuunnittelija | Janty Yates |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
Pathé Distribution UIP-Dunafilm |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 131 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, saksa, venäjä |
| Budjetti | 68 000 000 dollaria[1] |
| Tuotto | 96 976 270 dollaria[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vihollinen porteilla (engl. Enemy at the Gates) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut ranskalais-yhdysvaltalainen[2] toiseen maailmansotaan sijoittuva sotaelokuva, joka kertoo neuvostoliittolaisesta tarkka-ampujasta Vasili Zaitsevista.[3] Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Stalingradin taisteluun sekoittaen faktaa ja fiktiota. Elokuvan ohjasi Jean-Jacques Annaud.[4]
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat sijoittuvat Stalingradiin vuoden 1942 syksyyn. Neuvostoliittolaiset ja saksalaiset käyvät kaupunkisotaa raunioituneessa kaupungissa. Politrukit pakottavat aseiden kanssa neuvostoliittolaiset sotilaat tekemään rynnäkön suojattoman aukean yli joka toisella puolella on saksalaisia sotilaita konekiväärin kanssa vastassa. Kaikille neuvostoliitolaisille ei edes anneta omaa asetta ja kuolleiden määrä on suuri. Vasili Zaitsev (Jude Law) joka on paimen Uralilta onnistuu selvitymään hengissä toiselle puolelle, ja hän on maastoutuu samaan ruumiskasaan komissaari Danilovin (Joseph Fiennes) kanssa. Danilov näkee kun Zaitsev saa kiväärin ja ampuu sillä tarkasti viisi saksalaista peräkkäin. Hän ymmärtää että Zaitsev olisi oivallinen esikuva neuvostoliittolaisille taistelijoille. Zaitsev pääsee hänen avustuksellaan tarkka-ampujaksi ja hänestä aletaan tekemään propagandasankaria.[3][5]
Pääosissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jude Law | … | Vasili Zaitsev |
| Joseph Fiennes | … | Danilov |
| Rachel Weisz | … | Tanja Tšernova |
| Bob Hoskins | … | Nikita Hruštšov |
| Ed Harris | … | Erwin König |
| Ron Perlman | … | Kulikov |
| Gabriel Thomson | … | Saša Filippov |
| Matthias Habich | … | Friedrich Paulus |
| Sophie Rois | … | Ljudmila |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasili Zaitsev (1915–1991) oli erityisesti Stalingradin taistelun aikana ansioitunut neuvostoliittolainen tarkka-ampuja. Uralin alueella metsästäjänä varttunut Zaitsev palveli toisen maailmansodan aikana 284. kivääridivisioonassa ja surmasi Staliningradin taistelun aikana 38 päivässä 10. marraskuuta – 17. joulukuuta 1942 virallisesti 225 vihollisen sotilasta Mosin-Nagant-kiväärillään. Zaitsevista tuli Neuvostoliiton sankari ja hyvin tunnettu kotimaassaan. Länsimaihin hänen tarinansa levisi etenkin kahden kirjan kautta. William Craigin Enemy at the Gates: The Battle for Stalingrad oli vuonna 1973 julkaistu tietokirja ja David L. Robbinsin War of the Rats vuodelta 1999 oli historiallinen romaani. Zaitsev julkaisi omat muistelmansa Zapiski Snaipera vuonna 1956, jossa hän mainitsee käymänsä tarkka-ampujien kaksintaistelun saksalaista upseeri Heinz Thorvaldia (elokuvan majuri Köning) vastaan. Muistelmissa Zaitev voitti ja Thorvald sai surmansa. Tarinaa ei ole kuitenkaan varmennettu, tai toisaalta todistettu vääräksikään. Thorvald-nimistä tarkka-ampujaa ei tunneta virallisista saksalaisista asiakirjoista, joista suuri osa toisaalta tuhoutui sodan aikana. Craig mainitsi tapauksen teoksessaan ohimennen parilla sivulla, mutta Robbinsin teoksessa se on tarinan keskiössä.[2]
Ranskalainen elokuvantekijä Jean Jacques Annaud kiinnostui tarinasta ja laati sille elokuvakäsikirjoituksen yhdessä monista aikaisemmista projekteistaan tuntemansa Alain Godardin kanssa. Elokuvan tuotannon rahoittivat Paramount Pictures, Mandalay Pictures ja saksalainen CP Medien AG. Paramount levitti elokuvaa Yhdysvalloissa ja Mandalay muissa maissa.[2] Elokuvan budjetti oli 68 miljoonaa dollaria[8], mikä teki siitä tuolloin kalleimman Euroopassa kuvatun yhdysvaltalaisen elokuvatuotannon.[2]
Tuottaja John D. Schofield ja tuotantosuunnittelija Wolf Kroeger kartoittivat mahdollisia kuvauspaikkoja ja päätyivät lopulta kolmeen paikkaan Saksan itäosassa. Yksi oli hylätty tehdas Rudersdorfissa, toinen hylättyt sotilasparakit Krampnitzissa ja kolmas vanhalle kaivokselle tehty tekojärvi Pritzenissä. Kuvauksia varten rakennettiin myös valtavia lavasteita Stalingradin Punaista toria varten. Niihin lukeutui Pravdan painolaitos, Gorki-teatteri, Univermag-tavaratalo ja Barmalei-suihkulähde. Lavasteita rakennettiin lokakuusta 1999 helmikuuhun 2000. Kuvauksia tehtiin tammikuun puolivälistä 2000 toukokuuhun 2000. Elokuvan viimeiset kohtaukset kuvattiin Babelsberg Studion tiloissa lähellä Berliiniä.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan oli tarkoitus saada ensi-iltansa 22. joulukluuta 2000, mutta ensi-iltaa päädyttiin lykkäämään useamman kerran. Elokuvan saksalainen levittäjä halusi esittää sen Berliinin elokuvajuhlilla 7. helmikuuta 2001. Näytöksessä elokuvaa buuattiin. Se sai myös laajaa arvostelua saksalaisilta elokuvakriitikoilta, jotka kuvailivat sitä tyypilliseksi sotaa ihannoivaksi Hollywood-elokuvaksi. Pohjois-Amerikassa elokuva sai ensi-iltansa 16. maaliskuuta 2001. Kriitikoiden vastaanotto oli kotimaassa vaihtelevaa.[2] Kriitikoiden arvioita keräävä Rotten Tomatoes antoi elokuvalle arvosanan 54/100 %.[9] Samantapainen Metacritic antoi elokuvalle arvosanan 53/100.[10] Elokuva tuotti lopulta Yhdysvalloissa 51,4 miljoonaa dollaria ja ulkomailla 45,5 miljoonaa dollaria. Kokonaistulot olivat näin 97 miljoonaa dollaria. Korkeaan budjettiin verrattuna tuotot olivat pettymys.[2]
Elokuva on sekoitus faktaa ja fiktiota. Staliningradin taistelu oli historiallinen tapahtuma ja Zaitsev oikea historiallinen henkilö. Sen sijaan sivuroolit Danilov ja Tanja Tšernova ovat fiktiivisiä, kuten myös elokuvan sivujuoni Zaitsevin ja Tanjan romanssista. Kaksintaistelu saksalaisen tarkka-ampujan kanssa saattaa olla sotapropagandaa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Enemy at the Gates Box Office Mojo. Viitattu 14.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 104-107. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)
- ↑ a b Liukkonen, Onnimanni: Vihollinen porteilla Film-O-Holic.com. 23.3.2001. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ Travers, Peter: Enemy At The Gates RollingStone. 16.3.2001. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Ebert, Roger: Enemy At The Gates RogerEbert.com. 16.3.2001. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Vihollinen porteilla Elonet. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ Enemy at the Gates (2001) British Film Institute – BFI. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Enemy at the Gates Box Office Mojo. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Enemy at the Gates Rotten Tomatoes. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Enemy at the Gates Metacritic. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enemy at the Gates The Guardian. 18.3.2001. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
- Reese, Roger: Film Review: Enemy at the Gates The Society for Military History. 30.4.2021. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
- Elley, Derek: Enemy at the Gates Variety. 6.2.2001. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)