Viherinkosken kalliomaalaukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viherinkosken kalliomaalaukset
Maalauskohteen A siirtolohkare, jonka oikealla sivulla maalaukset ovat.
Maalauskohteen A siirtolohkare, jonka oikealla sivulla maalaukset ovat.
Sijainti

Viherinkosken kalliomaalaukset
Koordinaatit 61°43′43.0706″N, 026°11′10.2842″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus
Aiheesta muualla

Viherinkosken kalliomaalaukset Commonsissa

Maalaukset ovat haalistuneet ja peittyneet jäkälään ja sammaleeseen.
Viherinkosken virtaama on Kissakosken kanavan takia vähentynyt muinaisesta virtaamastaan.

Viherinkosken kalliomaalaukset sijaitsevat Keski-Suomessa Joutsassa. Kohde käsittää kaksi läheistä kohdetta. Kosken itärannalla on pienessä kallionseinämässä (kohde B) hirven kuva ja vastarannan siirtolohkareessa (kohde A) on mahdollisesti hirvi ja ihminen.[1]

Maalaukset sijaitsevat Joutsan kirkolta on noin 4 km itäkaakkoon Pertunmaalle vievän tien varressa Viherinkosken sillan kohdalla. Maalauksille, jotka ovat yksityismailla, pääsee vanhan museosillan eli Viherin sillan länsipäästä vanhalta tieltä n. 20 m pohjoiseen polkua pitkin (kohde A). Sillan itäpäästä polkua pitkin n. 20 m pohjoiseen, suunnilleen kohteen A kohdalla vastarannalla, on vajaan kolmen metrin korkeudella vesirajasta kohde B, jota ei yletä näkemään maalta.[2]

Löytyminen ja tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo vuonna 1990 todettiin kallion juuressa vesirajassa punaväriläiskä. Siirtolohkareen maalauksen ilmoitti Pekka Kivekkäälle vuonna 1995 Pekka Mäkelä. Paikan tarkistivat Timo Sepänmaa ja Pekka Kivikäs vuonna 1996. Kohteen inventoinnin ja tarkastuksen tekivät vuonna 2005 Timo Jussila, Timo Sepänmaa ja Mirja Miettinen. Paikkaa ei ole vielä tutkittu.[2]

Maalauksien ikää ei ole arvioitu.

Muinainen ympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läheinen Puula laski jo kivikaudella vetensä Sysmän reittiä pitkin Päijänteeseen. Vuosina 1831−54 yhdistettiin Puulavesi Kissakosken kanavalla Mäntyharjun reittiin [1], joka alensi Puulaa 2,5 metriä ja syntyi erilliset järvet Viheri, Suontee ja Jääsjärvi. Samalla Puulan laskusuunta Päijänteeseen tyrehtyi ja sen vedet päätyivät Mäntyharjun reitille. Viherinkosken vedet tulevat Suonteesta ja laskevat Viheriin. Veden määrä on luonnollisesti vähentynyt Kissakosken kanavaa edeltäneistä ajoista.

Maalaukset sijaitsevat Puulaveden muinaisen lasku-uoman varrella salmipaikassa Viherinkosken länsirannalla. Paikka oli kulkureittinä Puulaveden ja Päijänteen välillä.[2][3] Maalauspaikan pohjoispuolella sijaitsee 560 metrin päässä Karjolahden kivikautinen asuinpaikka. Noin 1,5 kilometriä pohjoisessa sijaitsee kolme Rakkolan asuinpaikkaa ja noin 2 kilometrin päässä Lapinsalmen asuinpaikka, jotka ovat myös kivikautisia.[4][5][6][7][8]

Maalaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viherinkoski A

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtolohkare sijaitsee n. 10 metrin päässä rannasta ja 2,7 metriä vedenpinnan yläpuolella. Se on kooltaan 8×5×4 metriä [2]. Sen laki on voimakkaasti sammaloitunut ja sammal peittääkin maalaukset niin, että vain jotkin kohdat pilkistävät sen alta. Maalauksia on eri puolilla itään katsovaa sivua. Maalaus vaikuttaa pahoin turmeltuneelta ja manipuloiduista digitaalivalokuvista ei erota kuvioita.[3][9][10]

Tarkastuksen tehneet Timo Sepänmaa ja Pekka Kivikäs havaitsivat heikkoja kuvioita. He mainitsevat ainakin tikku-ukon, toisen ihmishahmon ja osittaisen hirven.[2]

Antti Lahelma käyttää Viherinkosken siirtolohkaretta esimerkkinä siitä, miten kiven tai kallion antropomorfinen eli ihmistä muistuttava muoto sai ihmiset valitsemaan sen luonnonuskonnossaan palvonnan kohteeksi.[11] Hän ilmoittaa kuvioiksi 1−2 hirveä, ihmisen, epäselvän kädenpainaman ja muita kuviokatkelmia.[3]

Viherinkoski B

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veteen päättyvän kalliokielekkeen (kuva s. 221[12]) maalauksen näkee vain veneestä käsin. Se on lähinnä punaväriläiskä, josta ei erotu kuvioita. Maalaus on todettu tuhoutuneeksi.[2][13]

Pekka Kivikäs on havainnut maalauksessa hirven, mutta Antti Lahelma kertoo läiskiä olevan kaksi kappaletta noin metrin välein. Läiskät sijaitsevat 2,2 ja 3,0 metriä vedenpinnan yläpuolella. Jäkälän peittämiä kuvioita on vaikea havaita, mutta Lahelma ilmoittaa yhden venekuvion ja pitkähäntäisen eläimen (susi tai koira?).[1][12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s.52
  2. ↑ a b c d e f Muinaisjäännösrekisteri: Viherinkosken kalliomaalaukset Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 7.6.2007. Museovirasto. Viitattu 27.11.2012.
  3. ↑ a b c Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s. 220
  4. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Karjolahden asuinpaikka Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 6.10.2005. Museovirasto. Viitattu 27.11.2012.
  5. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Rakkola 1 asuinpaikka Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 6.10.2005. Museovirasto. Viitattu 27.11.2012.
  6. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Rakkola 2 asuinpaikka Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 6.10.2005. Museovirasto. Viitattu 27.11.2012.
  7. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Rakkola 3 asuinpaikka Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 6.10.2005. Museovirasto. Viitattu 27.11.2012.
  8. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Lapinsalmen asuinpaikka Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 6.10.2005. Museovirasto. Viitattu 27.11.2012.
  9. ↑ Luukkonen, Ismo: Viherinkoski
  10. ↑ Muinaistaideyhdistys: Viherinkoski A[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s. 124,125 ja kuva 3c
  12. ↑ a b Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s. 27, 220, 221
  13. ↑ Muinaistaideyhdistys: Viherinkoski B[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viherinkosken_kalliomaalaukset&oldid=22820007”