Viekijärven seurakunta
Viekijärven seurakunta | |
---|---|
Viekijärven kirkko |
|
Suuntautuminen | Luterilaisuus |
Kirkkokunta | Suomen evankelis-luterilainen kirkko |
Seurakuntayhtymä | Lieksan seurakuntayhtymä |
Hiippakunta | Kuopion hiippakunta |
Rovastikunta | Ylä-Karjalan rovastikunta |
Perustettu | 1948 |
Erotettiin | Pielisjärven seurakunnasta |
Lakkautettu | 1999 |
Liitettiin | osaksi Lieksan seurakuntaa |
Jäseniä | 955 (1995) |
Viekijärven seurakunta oli luterilainen seurakunta Pohjois-Karjalassa, lakkauttamishetkellä Lieksan kaupungissa. Seurakunta sijaitsi Viekin kylässä. Seurakunnan ainoa kirkko oli Viekijärven kirkko ja viimeisenä kirkkoherrana toimi Markku Jaakkola. Vuonna 1948 perustettu seurakunta lakkautettiin vuoden 1999 alusta, jolloin se liitettiin osaksi Pielisjärven seurakuntaa. Uuden seurakunnan nimeksi tuli Lieksan seurakunta, sillä seurakunnan nimen haluttiin vastaavan kaupungin nykyistä nimeä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viekissä oli jo pitkään ennen oman seurakunnan perustamista aktiivista hartauselämää. Vuosina 1907-1911 Viekiin rakennettiin suuri uusgoottilainen puukirkko. Viekiläisten ensimmäinen oma pappi oli Pielisjärven seurakunnan kappalainen Emmanuel Kolkko, joka toimi viekiläisten pappina 1901-1939. Viekijärven seurakunta perustettiin vuonna 1948 ja se kattoi Viekin lisäksi joitain lähiseudun kyliä, kuten Mätäsvaaran kaivoksen ympärille rakentuneen yhdyskunnan. Seurakunnan jäsenmäärä oli tuolloin 3000 jäsentä. Pielisjärven ja vuodesta 1972 Lieksan maaseutu kärsi voimakkaasti 1960-luvun maaltamuutosta, mikä näkyi myös Viekijärven seurakunnan toimintaedellytyksissä. Vuonna 1972 tapahtuneen Pielisjärven ja Lieksan kuntaliitoksen yhteydessä pohdittiin myös Viekijärven seurakunnan liittämiseksi osaksi Pielisjärven seurakuntaa, mutta tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan toteutettu. Pielisjärven ja Viekijärven seurakunnat toimivat kuitenkin kirkkolain edellyttämänä yhteistaloudessa Lieksan seurakuntayhtymänä. 1990-luvulla seurakunnalla oli viisi työntekijää: Kirkoherra, diakonissa, nuoriso-ohjaaja, seurakuntamestari ja emäntä-siivooja. Kanttorin virkaa ei lukuisista yrityksistä huolimatta saatu täytettyä ja sitä hoidettiin sivutoimisesti. Seurakunnalla oli muun muassa viikottaista jumalanpalveluselämää Viekijärven kirkossa, muuta yleistä seurakuntayötä, lapsi- ja nuorisotoimintaa ja vanhuksiin painottunutta diakoniatyötä. Lisäksi seurakunnassa toimi kirkkokuoro. Toimintaa toteutettiin kirkon lisäksi etenkin viereisessä seurakuntatalossa.[1]
1990-luvulla seurakunnan jäsenmäärä laski voimakkaasti. Lieksan seurakuntayhtymä oli kuitenkin lamasta huolimatta vauras runsaan pääomavarallisuuden takia. Viekijärven seurakunnan toimintaa rahoitettiin yhä enemmän Pielisjärven seurakunnan verotuloilla, mikä koettiin epäoikeudenmukaisena. Viekijärven omilla verotuloilla ei olisi voitu enää rahoittaa edes lakisääteistä toimintaa. Toukokuussa 1996 Lieksan seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa päätettiin, että seurakunnat yhdistetään vuoden 1999 alusta alkaen. Päätös ei herättänyt Viekijärvellä juurikaan vastustusta, sillä seurakuntaliitokselle ei nähty vaihtoehtoja. Seurakuntaliitoksesta käydyn keskustelun yhteydessä Kuopion hiippakunnan piispa Matti Sihvonen esitti, että Viekijärvelle perustettaisiin oma kirkkopiiri, jolla olisi oma pappi, mutta ehdotus ei saanut kannatusta. Yhtenä seurakuntaliitoksen symbolisena ensiaskeleena pidettiin sitä, että seurakunnan kirkkoherra muutti pois Viekin pappilasta ja se jäi tyhjilleen. Vuonna 1998 vietettiin seurakunnan 50-vuotisjuhlia, jotka jäivät samalla seurakunnan jäähyväisjuhliksi.[1]
Vuonna 1999 toteutuneessa seurakuntaliitoksessa viekiläiset menettivät omat työntekijänsä ja esimerkiksi jumalanpalveluksissa saattoi olla kuukauden aikana joka kerta eri pappi. Jo aiemmin silloinen Pielisjärven seurakunta oli keskittänyt työntekijänsä Lieksan keskustaan lakkauttamalla kylille sijoitettuja virkoja. Kirkkoherra Markku Jaakkola siirtyi Lieksan seurakunnan kappalaiseksi. Hän kuitenkin koki työnkuvansa muutoksen raskaana ja irtisanoutui jo saman vuoden aikana. Viimeistään tässä vaiheessa katkesi yli satavuotinen perinne viekiläisten omasta papista.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Lintunen, Sakari: Pakon edessä? Mikrohistoriallinen tutkimus Viekijärven lakkauttamisesta. Historian kandidaatintutkielma Helsingin yliopistossa., 2022. Teoksen verkkoversio.