Vesiskorpioni
| Vesiskorpioni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Luteet Heteroptera |
| Osalahko: | Nepomorpha |
| Yläheimo: | Nepoidea |
| Heimo: | Vesiskorpionit Nepidae |
| Alaheimo: | Nepinae |
| Suku: | Nepa |
| Laji: | cinerea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nepa cinerea |
|
| Katso myös | |
Vesiskorpioni (Nepa cinerea) on lieju- ja hiekkapohjaisissa järvissä ja lammissa elävä vesiskorpioneihin kuuluva hyönteinen. Vesiskorpionit saalistavat muita hyönteisiä, esimerkiksi pinnalla kelluvia muurahaisia, malluaisia tai muita vesihyönteisiä. Joskus eläin voi syödä jopa kalan poikasia, sammakon toukkia sekä muita veden pieneläimiä. Ne osaavat myös lentää, mutta turvautuvat siihen erittäin harvoin. Vesiskorpionit ovat yleensä liikkeellä kesällä ja viettävät talven pohjamudissa. Suomessa lajia esiintyy Etelä-Lapista aivan Suomen eteläisimpiin osiin.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesiskorpioni on melko kookas ja litteä hyönteinen. Se on väritykseltään tasaisen ruskea värisävyn vaihdellessa yksilöittäin. Ulkonäkönsä vuoksi eläintä onkin erittäin vaikea havaita vesikasvillisuuden joukosta. Etummainen raajapari on muuntunut pihtimäisiksi, mikä mahdollistaa tehokkaasti ohikulkevan saaliin sieppaamisen ja kiinnipitelemisen ruokailun ajan. Takaruumiin kärjessä on ohut putki, jonka avulla lähes koko elämänsä vedenpinnan alla oleskeleva vesiskorpioni hengittää. Täysikasvuinen hyönteinen on ilman hengitysputkea 12–23 mm pitkä.
Elinkierto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtikuun aikana aktivoituvat, talvehtineet vesiskorpionit munivat touko- ja kesäkuun aikana vesikasveihin. Munista kuoriutuu pieniä toukkia, jotka käyvät läpi osittaisen muodonvaihdoksen, jonka lopulla vesiskorpioni jättää kuorensa. Aikuinen vesiskorpioni on tummempi ja kookkaampi kuin toukka. Aikuisen hengitysputki on pitkä ja ohut, mutta toukalla se on vain puoli senttimetriä pitkä tynkä. Toisin kuin toukka, vesiskorpioniaikuinen voi myös lentää. Aikuinen vesiskorpioni on aktiivinen lokakuuhun saakka, jonka jälkeen se siirtyy talveksi horrostamaan pohjamutaan. Vesiskorpioni on silti ajoittain liikkeellä myös talvella.
Saalistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesiskorpioni on passiivinen, mutta erittäin tehokas saalistaja. Se odottaa yleensä vesikasvien joukossa, että saalis tulisi lähemmäs. Kun saalis on tarpeeksi lähellä, vesiskorpioni suoristaa eturaajansa täyteen mittaan napatakseen saaliin. Tässä vaiheessa saaliilla ei yleensä ole enää mahdollisuutta päästä karkuun. Jos saalis kuitenkin karkaa, ei vesiskorpioni luultavasti yritä saada sitä uudelleen kiinni. Joskus vesiskorpioni ui pintaan hakemaan räpiköiviä hyönteisiä ravinnokseen. Saaliin napattuaan vesiskorpioni imee sen kuiviin eturaajojen välissä sijaitsevalla imukärsällään ja jättää raadon veteen. Käteen otettaessa vesiskorpioni voi nipistää myös ihmistä kipeästi imukärsällään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen luonto-opas
- Chinery, Michael: Euroopan hyönteisopas. Otava. 1994. ISBN 951-1-12880-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Vesiskorpioni – Nepa cinerea Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.