Verokunta
Verokunta (ruots. bol) oli hallintopitäjän osa, jonka asukkaat yhdessä suorittivat tietyn veromäärän. Nimitystä käytettiin Suomessa ja Ruotsissa keskiajalta 1500-luvulle. Verokunnan koko vaihteli niin, että joskus koko pitäjä muodosti yhden verokunnan, toisissa pitäjissä taas saattoi olla 2–6, jopa 20, verokuntaa.[1][2] Jokaisessa verokunnassa oli oma talonpoika, joka toimi verokuntamiehenä eli lukumiehenä. Hän keräsi veroparselit ja toimitti ne voudille. Kaarle IX lakkautti verokuntamiesjärjestelmän 1602, mutta näitä miehiä käytettiin monin paikoin sen jälkeenkin.
Erilaisilla verokunnilla oli omat nimityksensä. Sellaisia olivat
Kun jostakin verokunnasta tiloja autioitui tai joutui kirkollisen tai maallisen rälssin alaiseksi, joutuivat toiset maksamaan suuremman osan verosta. Tällaisen epätasa-arvon poistaminen oli tärkeää kruunulle ja talonpojille, siksi verokuntia pyrittiin pitämään tasaväkisinä tekemällä tilojen siirtoja verokunnasta toiseen ja laskemalla veroja uudelleen. Vuoden 1436 verouudistuksessa rälssi poistettiin veromaan joukosta sekä tasoitettiin savut ja koukut pitäjien kesken.[3]