Verisovitus

Verisovitus (engl. blood atonement) on myöhempien aikojen pyhien liikkeen historiaan kuuluva, kiistelty teologinen ajatus, jonka mukaan Kristuksen sovitusuhri ei riitä sovittamaan raskaita syntejä, kuten murhaa tai aviorikosta, vaan niiden sovitukseksi on välttämätöntä, että synnintekijän veri vuodatetaan maahan. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 2. presidentti Brigham Young samoin kuin eräät hänen neuvonantajistaan opettivat kyseistä opetusta erityisesti vuosien 1856-1858 mormonireformaation aikana.

Brigham Youngin mukaan on olemassa niin raskaita syntejä, ettei Jeesuksen Kristuksen sovitustyö Golgatalla riitä niitä sovittamaan. Hänen mukaansa kyseisiin synteihin syyllistynyt, jos hän kykenisi näkemään oman tilansa, antaisi mieluummin oman verensä vuotaa maahan ja nousta sieltä Herralle suloiseksi tuoksuksi, kuin menisi kadotukseen. Brigham Young perusti ajatuksensa ilmeisesti Jeesuksen sanaan, jonka mukaan kaikki muut synnit voidaan ihmiselle antaa anteeksi, paitsi syntiä Pyhää Henkeä vastaan, jota ei anneta anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä (Matteuksen evankeliumi 12:31). Youngin mukaan "synti Pyhää Henkeä" vastaan merkitsi uskovan kristityn tieten tahtoen tekemää raskasta syntiä, kuten murhaa tai aviorikosta. Koska kristitty on tehnyt syntinsä tietäen rikkovansa raskaasti Jumalan tahtoa vastaan, ei Kristuksen sovitustyö enää riitä sovittamaan niitä. Tässä kohtaa Young lähestyi katolisen kirkon ajatusta kuolemansynnistä. Katolisen kirkon opetuksen mukaan kuolemansyntiin kuuluu vakava asia, asian täysi tuntemus sekä vapaa tahto synnintekoon. Tällainen vakava synti erottaa ihmisen Jumalan armon yhteydestä, ja kuollessaan kuolemansynnin tilassa ihminen joutuu kadotukseen. Katolisen käsityksen mukaan tosin Kristuksen sovitusuhri on sovittanut myös kuolemansynnit, mutta päästäkseen takaisin armon tilaan ihmisen tulee tehdä parannus ja saada sakramantaalinen anteeksianto ripin sakramentissa. Youngin mukaan raskaistakin synneistä voi saada sovituksen, mikäli synnintekijä luopuu omasta elämästään ja uhraa sen Herralle.

Verisovitus ei ollut koskaan käytössä virallisesti, eli kirkon tai Utahin territorion virkamiehet eivät panneet sitä toimeen. On kuitenkin esitetty tapauksia, joissa synnintuntoon tullut synnintekijä on itse halunnut turvautua verisovitukseen, joka itse surmaten itsensä tai pyytäen jotakuta läheistään surmaamaan itsensä. Kyseisten tapausten varma todentaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa.

Youngin aikana esitettiin ajatus, jonka mukaan verisovitus otettaisiin käyttöön kun kirkon jäsenet olisivat perustaneet maan päälle teodemokratian eli teokraattisesti muokatun demokratian. Tällöin synnintekijän saama kuolemantuomio ei perustuisi kostolle vaan halulle auttaa häntä pelastumaan. Usein on myös esitetty, että Utahissa vuoteen 2004 käytössä ollut teloitustapa ampuminen - kuolemaantuomittu sai valita sen tai myrkkyruiskeen välillä - olisi perustunut ajatukseen verisovituksesta. Tämä ei kuitenkaan ole selvää, koska ampuminen oli käytössä myös useissa muissa Yhdysvaltain osavaltioissa.

Nykyinen MAP-kirkko esittää yleensä, että kyseessä oli presidentti Brigham Youngin esittämä teologinen spekulaatio, joka ei sitonut kirkkoa tai sen jäseniä. Vuonna 1978 eräs tuon ajan johtavista mormoniteologeista, Bruce R. McConkie, otti virallisesti etäisyyttä verisovitusopista ja totesi, ettei se ole kirkon opetuksen mukaista. Myöhemmin myös kirkon ensimmäinen presidenttikunta yhtyi McConkien ajatykseen. Sitä vastoin eräät pienemmät mormonifundamentalistien liikkeeseen kuuluvat yhteisöt opettavat sitä edelleen.