Verevä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Verevä
Верево, Verevo
1780-luvulla pystytetty Mosinan portti paikalla, jossa Grigori Orlov tapasi Katariina II:n.
1780-luvulla pystytetty Mosinan portti paikalla, jossa Grigori Orlov tapasi Katariina II:n.
vaakuna
vaakuna

Verevä

Koordinaatit: 59°36′51″N, 30°10′21″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Hatsinan piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 50,17 km²
Väkiluku (2017) 7 200









Verevän kunnan sijainti Hatsinan piirin kartalla.

Verevä (ven. Ве́рево, Verevo) on maalaiskunta Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä. Sen hallinnollinen keskus on Mosinanmyllyn eli Pienen-Verevän kylä (ven. Maloje Verevo), joka sijaitsee viisi kilometriä Hatsinasta pohjoiseen[1]. Kunnassa on 7 200 ja keskuskylässä 4 200 asukasta (vuonna 2017)[2].

Verevän kunnan pinta-ala on 50,17 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu idässä Hatsinan piirin Patamäen, etelässä Novyi Svetin ja Hatsinan, lounaassa Puutostin ja lännessä Taaitsan kuntiin, pohjoisessa Leningradin alueen Lomonosovin piiriin ja koillisessa Pietarin kaupunkiin[4]. Pinta-alasta 66,7 % on maatalousmaata, 15,9 % asuinaluetta, 13,8 % teollisuusaluetta ja 3,4 % metsää[3].

Alue on etelään ja kaakkoon viettävää moreenitasankoa[5]. Vesistöjä ovat Inkereenjoki ja sen sivujoki Verevä (ven. Verevka) sekä Liihanjoki (Ligovka)[6]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve ja hiekka[7]. Kunnan alueella sijaitsee osa Taaitsan kartanon suojelualueesta[8].

Kuntaan kuuluu 19 asutuskeskusta. Kyliä ovat Isora (ven. Ižora), Jäniskylä (Zaitsevo), Kiurula (Kirlovo), Kommola eli Vanha-Kommola (Kommolovo), Korkanmäki (Gorki), Käppälä eli Pieni-Kokkola eli Vaija (Vaija), Mosinanmylly, Mäyrylä eli Kuivila (Romanovka), Porttila (Ivanovka), Pöyhölä eli Suuri-Pöyhölä (Pegelevo), Tonnila (Doni), Uusi-Mosina eli Pukra (Bugry), Vaijala (Vaijalovo) ja Verevä (Bolšoje Verevo). Muita asutuksia ovat Torfopreprijatije ja Volodarski Vodoprovod sekä Uuden-Mosinan, Vanhan-Mosinan ja Verevän rautatieasemat.[4] Puutarhapalsta-alueita on 17[9].

Ennen toista maailmansotaa seudulla asui inkerinsuomalaisia, venäläisiä sekä ortodoksisia inkerikkoja. Luterilaiset kuuluivat Hatsinan, Venjoen ja Skuoritsan seurakuntiin.[10]

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkevat Pietarin ja Pihkovan välinen valtatie M20, Kraasselan, Hatsinan ja Pauluskoin välinen maantie N96 sekä Pietarin ja Pihkovan välinen rautatie. Kylistä on linja-autoyhteydet Pietariin ja Hatsinaan. Rautatieasemilla pysähtyvät Pietarista Hatsinaan ja aina Lugaan saakka kulkevat paikallisjunat.[11]

Paikallisia elinkeinoja ovat maatalous, teollisuus, palvelut ja liikenne[12]. Kunnassa toimii kaksi asfalttitehdasta, liikenneyritys, kartonkitehdas, suomalaisen Elteten rakennusmateriaalitehdas ja öljyvarasto[13]. Verevän maatalousyritys, Lesnojen karjatila, kaksi yksityistä maatilaa ja asukkaiden palstaviljelmät tuottavat etupäässä maitoa, lihaa, perunaa ja vihanneksia[14]. 70 prosenttia työvoimasta työskentelee Pietarissa tai muualla Leningradin alueella[15].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, musiikkikoulu, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, kirjasto ja poliklinikka[16].

Matkailu ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa on paljon huvila-asutusta. Kesäaikaan asukasmäärä kasvaa viisinkertaiseksi.[17] Historialliset kohteet liittyvät etupäässä toiseen maailmansotaan[18].

  1. Projekt, s. 44.
  2. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 28.5.2020.
  3. a b Generalnyi plan, s. 28.
  4. a b Generalnyi plan, s. 14.
  5. Generalnyi plan, s. 20.
  6. Generalnyi plan, s. 18.
  7. Generalnyi plan, s. 27.
  8. Generalnyi plan, s. 38.
  9. Generalnyi plan, s. 30.
  10. Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (tekstiosa ja kyläluettelo). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1
  11. Generalnyi plan, s. 91–101.
  12. Generalnyi plan, s. 55.
  13. Generalnyi plan, s. 43.
  14. Generalnyi plan, s. 47–48.
  15. Generalnyi plan, s. 54.
  16. Generalnyi plan, s. 68–71.
  17. Generalnyi plan, s. 53.
  18. Generalnyi plan, s. 36–38.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]