Vera Holodnaja

Vera Vasiljevna Holodnaja

Vera Holodnaja vuonna 1917.

Vera Vasiljevna Holodnaja (ven. Вера Васильевна Холодная; 5. elokuuta 1893 – 16. helmikuuta 1919) oli venäläinen, ukrainalaistaustainen elokuvanäyttelijä ja yksi ensimmäisistä elokuvatähdistä. Hän näytteli vuosina 1915–1918 hieman yli 40 elokuvassa, joista vain neljä on säilynyt kokonaan.

Ura

Holodnaja syntyi Ukrainan Pultavassa Vira Levtšenko -nimisenä. Kaksivuotiaana hän muutti Moskovaan leskeksi jääneen äitinsä kanssa. Teini-iässä hän alkoi harrastaa näyttelemistä, otti tanssitunteja ja haaveili ammattinäyttelijän urasta. Vuonna 1910 hän avioitui asianajaja Vladimir Holodnyin kanssa. Perheeseen syntyi yksi tytär ja toinen adoptoitiin.

Holodnajan elokuvaura alkoi kesällä 1915 Aleksandr Hanžonkovin elokuvayhtiössä. Holodnaja pääsi välittömästi päärooleihin ja nousi nopeasti yhdeksi yhtiön suurimmista tähdistä. Holodnaja erikoistui traagisiin naispääosiin yhtiön pääohjaajien Jevgeni Bauerin ja Pjotr Tšardyninin elokuvissa. Hänen hahmokseen vakiintui surumielinen tumma kaunotar, joka lankeaa viettelyksiin.

16 Hanžonkovilla tehdyn elokuvan jälkeen Holodnaja vaihtoi vuonna 1916 Dmitri Haritonovin yhtiöön. Haritonovin elokuvissa hän nousi yhdeksi Venäjän tunnetuimmista ihmisistä, ja hänet nimettiin ”Valkokankaan kuningattareksi”. Hän esiintyi usein myös elävän yleisön edessä. Suosio jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä lokakuun vallankumouksen 1917 jälkeen tsaarinajan elokuvateollisuus romahti nopeasti.

Kesällä 1918 Holodnaja lähti yhtiön kuvausryhmän kanssa Odessaan kuvauksiin ja juuttui sinne sisällissodan vuoksi. Puoli vuotta myöhemmin Holodnaja sairastui äkisti ja kuoli 16. helmikuuta 1919. Kuolinsyyksi diagnosoitiin espanjantauti. Hänet haudattiin suuren ihailijajoukon saattelemana. Hautajaisista tuotettiin myös uutisfilmi, joka on säilynyt.

Jälkimaine

Holodnajan kuoleman jälkeen useimmat hänen elokuvansa tuhoutuivat. Hänestä itsestään tuli kuitenkin folklore-hahmo. Hänen kuolemastaan kiersi villejä huhuja, joiden mukaan hän olisi todellisuudessa tehnyt itsemurhan, tullut murhatuksi ynnä muuta. Nämä sitkeät huhut pitkälti kumottiin 1970-luvulla, mutta niistä liikkuu edelleen versioita. Holodnaja päätyi myös sivuhenkilöksi ukrainalaisen Juri Smolitšin historialliseen romaaniin Aamurusko meren yllä (Свитанок над морем, 1951–1952), ja Nikita Mihalkov ohjasi hänen kohtaloonsa väljästi perustuvan elokuvan Rakkauden orja (Раба любви, 1975).

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Holodnaja on saanut ympärilleen kulttipalvontaa. Moskovassa toimi 2000-luvun taitteessa hänen nimeään kantanut elokuvafestivaali, joka erikoistui naisten tekemään elokuvaan. Vuonna 2008 hänen kuolinpaikkansa lähelle Odessaan pystytettiin näköispatsas.

Valikoitu filmografia

• Rakkauden korkea veisu (Песнь торжествующей любви, 1915 – kadonnut)
• Taivaan tuli (Пламя неба, 1915 – kadonnut)
• Aikakauden lapset (Дети века, 1915 – säilynyt)
• Kangastuksia (Миражи, 1915 – säilynyt)
• Elämä elämästä (Жизнь за жизнь, 1916 – säilynyt)
• Kaksoiselämä (Одна из многих, 1916 – kadonnut)
• Takkatulen äärellä (У камина, 1917 – kadonnut)
• Piinatut sielut (Истерзанные души, 1917 – osittain säilynyt)
• Vaiti, suru... vaiti (Молчи, густь... молчи, 1918 – säilynyt)
• Elävä ruumis (Живой труп, 1918 – kadonnut)
• Viimeinen tango (Последнее танго, 1918 – osittain säilynyt)
• Vera Holodnajan hautajaiset (Похороны Веры Холодной, 1919 – säilynyt)

Lähteet

• Lauri Piispa: ”Vera Holodnaja: Valkokankaan kuningatar, rakkauden orja”. Teoksessa Elokuva historiassa, historia elokuvassa. Turku: K&h 2009.

Aiheesta muualla

• Vera Holodnaja Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Vera Holodnaja Entsiklopedija otetšestvennogo kino -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)