Elämä elämästä
| Elämä elämästä | |
|---|---|
| Жизнь за жизнь, Žizn za žizn | |
 Kohtaus elokuvasta. |
|
| Ohjaaja | Jevgeni Bauer |
| Käsikirjoittaja | Jevgeni Bauer |
| Perustuu | Georges Ohnetin romaaniin Serge Panine (1881) |
| Kuvaaja | Boris Zavelev |
| Tuotantosuunnittelija | Aleksey Utkin (käännä suomeksi) |
| Pääosat | Vera Holodnaja, Lidija Koreneva, Vitold Polonski |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Venäjä |
| Tuotantoyhtiö | A. Hanžonkov & Co. |
| Ensi-ilta |
10. toukokuuta 1916 (Venäjä) 27. marraskuuta 1916 (Suomi) |
| Kesto | 2175 metriä |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä elämästä (ven. Жизнь за жизнь, Žizn za žizn) on vuonna 1916 valmistunut venäläinen mykkäelokuva. Jevgeni Bauerin ohjaama melodraama perustuu Georges Ohnetin romaaniin Serge Panine. Sen pääosia esittävät Vera Holodnaja, Lidija Koreneva ja Vitold Polonski.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miljonäärirouva Hromovan luona kasvaa hänen oman tyttärensä Musjan rinnalla ottotytär Nata. Heidän kotiinsa ilmestyy kaksi sulhasta – säihkyvä ruhtinas Bartinski ja varsin tavanomainen liikemies Žurov. Nata ja Bartinski rakastuvat toisiinsa, mutta rahapulansa takia ruhtinas nai rikkaan perijättären Musjan. Nata puolestaan joutuu hyväksymään Žurovin kosinnan. Häiden jälkeen Bartinski tuhlaa Musjan omaisuuden, mutta jatkaa suhdettaan Natan kanssa. Ruhtinas menettää loputkin rahansa ja väärentää vekseliin Žurovin allekirjoituksen. Vältääkseen skandaalin Hromova kehottaa Bartinskia ampumaan itsensä. Kun ruhtinas kieltäytyy, Hromova ampuu hänet ja lavastaa tapahtuneen itsemurhaksi.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Olga Rahmanova | … | miljonäärirouva Hromova |
| Lidija Koreneva | … | Musja, Hromovan tytär |
| Vera Holodnaja | … | Nata, Hromovan ottotytär |
| Vitold Polonski | … | ruhtinas Bartinski |
| Ivan Perestiani | … | Žurov, liikemies[3] |
Tuotanto ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aleksandr Hanžonkovin yhtiön tuottama Elämä elämästä oli tarkoitettu Iosif Jermoljevin menestyselokuvan Patarouva (Pikovaja dama, 1916) kilpailijaksi. Ohjaaja Jevgeni Bauer sai työhönsä vapaat kädet ja käytettäväkseen kaikki yhtiön resurssit. Näyttelijäkuntaan kiinnitettiin Vera Holodnajan ja hänen vastanäyttelijänsä Vitold Polonskin lisäksi joukko venäläisen mykkäelokuvan suurimpia tähtiä. Salonkimelodraamansa pohjaksi Bauer valitsi ranskalaisen viihdekirjailijan Georges Ohnetin heikkotasoisen romaanin Serge Panine (1881).[1][2]
Elämä elämästä oli valtava yleisömenestys ja sai ylistäviä lausuntoja myös lehdistössä[4]. Sen suurin ansio on Bauerille ominainen ohjaustyyli – loistelias kuvaus, lavastus ja valaistus, joihin yhdistyy puhtaasti elokuvallisten keinojen – lähikuvien, liikkuvan kameran ja montaasin taitava käyttö.[1][2] Elämä elämästä oli myös käännekohta Vera Holodnajan uralla ja teki hänestä Hanžonkovin yhtiön suurimman tähden[5]. Näyttelijänä taitavamman Lidija Korenevan suoritus kalpenee melodramaattisiin osiin täydellisesti sopivan Holodnajan rinnalla,[1][2] ja teoksesta muodostuikin hänen tunnetuin elokuvansa. Pian tämän jälkeen Holodnaja siirtyi kuitenkin kilpailevan Dmitri Haritonovin yhtiön palvelukseen.[5]
Suomessa Elämää elämästä esitettiin ensimmäisen kerran helsinkiläisessä elokuvateatteri Lyyrassa marraskuussa 1916 alaotsikolla Jokaisesta kyyneleestä pisara verta[6] (За каждую слезу по капле крови, Za každuju slezu po kaple krovi)[3]. Elämä elämästä uusittiin useampaan kertaan, ja Lauri Piispan mukaan se lienee ollut Suomessakin Holodnajan muistetuin elokuva. Viimeisen kerran sitä esitettiin vuonna 1921.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sobolev, R.: Ljudi i filmy russkogo dorevoljutsionnogo kino, s. 107–110. Moskva: Iskusstvo, 1961.
- ↑ a b c d Nojev kovtšeg kino: ot ”Stenki Razina” do ”Stiljag”, s. 27–31. Globus-Press, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ a b Višnevski, Ven.: Hudožestvennyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (filmografitšeskoje opisanije), s. 95. Moskva: Goskinoizdat, 1945.
- ↑ Arvostelut ks. Veliki Kinemo: Katalog sohranivšihsja igrovyh filmov Rossii (1908–1919). Katalog, s. 314–322. Moskva: Novoje literaturnoje obozrenije, 2002. ISBN 5-86793-155-2
- ↑ a b c Piispa, Lauri: ”Vera Holodnaja: valkokankaan kuningatar, rakkauden orja”, Elokuva historiassa, historia elokuvassa, s. 29–30, 34. (Cultural History – Kulttuurihistoria 7) Turku: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3873-5 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Teatteri Lyyran mainos. Uusi Suometar, 26.11.1916, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elämä elämästä Internet Movie Databasessa (englanniksi)