Vennajäärä
| Vennajäärä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea |
| Heimo: | Sarvijäärät Cerambycidae |
| Alaheimo: | Lemiinae |
| Tribus: | Mesosini |
| Suku: | Mesosa |
| Laji: | myops |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mesosa myops |
|
| Katso myös | |
Vennajäärä (Mesosa myops) on kookas ja kirjava kovakuoriainen. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä II mainittuihin lajeihin, ja on Suomessa rauhoitettu.[2] Vuoden 2010 Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vennajäärä on ruumiinrakenteeltaan rotevanoloinen ja leveäruumiinen sarvijäärälaji. Se on 10–14 mm pitkä, pohjaväriltään harmaa ja kauttaaltaan lyhyen, harmaan karvoituksen peittämä. Kuoriaisen selkäpuolella on mustia, epäsäännöllisten keltaisten täplien reunustamia laikkuja, jotka naamioivat sen hyvin jäkälien kirjomalle puunrungolle. Etuselässä on neljä pitkulaista, mustaa täplää. Raajat ovat harmaanruskeat ja myös niissä erottuu keltaisia ja mustia täpliä. Tuntosarvet ovat huomattavan pitkät ja väriltään punaruskeat.[4][5][6][7]
Hieman samannäköisiä lajeja ovat pärnäjäärä (Oplosia cinerea) sekä haapakatkiainen (Aegomorphus clavipes).[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vennajäärä on eurooppalaisittain itäinen laji, jonka läntisimmät esiintymät ovat Puolan Białowiezan metsässä. Lisäksi sitä tavataan Baltiassa, Suomessa sekä Venäjän poikki aina Koreaan ja Japaniin saakka. Ruotsista on vain yksi havainto 1800-luvulta. Suomessa vennajäärää tavataan ainoastaan Lounais-Suomen tammialueilla. Aikaisempia havaintoja on tehty laajemmalti mm. Paraisten Lenholmilta sekä Turun Katariinanlaaksosta, mutta niistä ei kuoriaisia ei ole tavattu 1940-luvun jälkeen. Viime vuosina havaintoja on vain Turun Ruissalosta, missä lajilla on ainakin parikymmentä esiintymispaikkaa ja kanta vaikuttaa vakaalta.[5][4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vennajäärän elintapoja ei tunneta kovin hyvin. Toukat elävät tammen ja metsälehmuksen paksujen kuolleiden oksien tai kuolleen puun rungon kuoren alla. Toukat kaivertavat puuainekseen matalia mutta leveitä, mutkittelevia käytäviä. Tavallisimmin niitä tavataan maahan kaatuneista rungoista, mutta joskus myös huonokuntoisista elävistä puista. Lajia tavataan usein yhdessä yleisen saikurahaapsasen (Saperda scalaris) kanssa. Toukkien kehitys kestää ainakin kaksi vuotta ja täysikasvuiset toukat koteloituvat kuoren alle puuhun kaivertamaansa onkaloon, joka on soikea, noin 15–20 mm pitkä ja 7–10 mm leveä. Aikuisia kuoriaisia tavataan lisääntymispaikoiksi sopivien puiden rungoilta kesäkuusta elokuuhun, mutta yksittäishavaintoja on jopa toukokuulta.[5][6][4]
Suomessa vennajäärän esiintymät ovat pääasiassa suojelualueilla. Lajin suojelun kannalta on olennaista jättää kaatuneet puut ja maahan pudonneet oksat paikoilleen.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Vennajäärä – Mesosa myops Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Finlex (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
- ↑ a b c d Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9 s. 220–221.
- ↑ a b c Suomen ympäristö 510
- ↑ a b c Vennajäärä
- ↑ Artfakta (ruotsiksi)