Vasili Gurko

Vasili Iosifovitš Gurko (20. toukokuuta (J: 8. toukokuuta) 1864 – 11. marraskuuta 1937 Rooma, Italia) oli venäläinen kenraali, joka toimi ensimmäisen maailmansodan aikana rintamakomentajana, lokakuusta 1916 maaliskuuhun 1917 tsaarinajan viimeisenä pääesikunnan päällikkönä sekä maaliskuusta kesäkuuhun 1917 Venäjän armeijan ylipäällikkönä.

Vasili Gurkon isä oli kuuluisa sotamarsalkka Josif Gurko. Oltuaan aluksi paašipoikana hänestä tuli 1865 Grodnon husaarirykmentin upseeri ja myöhemmin hän kävi myös yleisesikuntakatemian. Buurisodan aikana 1899–1900 Gurko toimi Venäjän sotilasattašeana ja -neuvonantajana buuriarmeijan puolella. Venäjän–Japanin sodassa 1904–1905 hän komensi ratsuväkiprikaatia. Hän johti myös 1910–1911 toiminutta komiteaa, joka toimitti jälkimmäisen sodan virallisen historian. Vuonna 1911 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin ensimmäisen ratsuväkidivisioonan komentajaksi. Ensimmäistä maailmansotaa edeltäneinä vuosina Gurko tunnettiin armeijan uudistamisen kannattajana ja hän oli yhteistyössä oktobristipoliitikko Aleksandr Gutškovin kanssa.

Maailmansodan puhjettua Gurkon divisioona liitettiin kenraali Paul von Rennenkampfin joukkoihin ja hän osallistui tämän hyökkäykseen Itä-Preussiin sekä Łódźin taisteluun marraskuussa 1914. Sen jälkeen Gurko toimi kenraali Mihail Aleksejevin esikuntapäällikkönä ja maaliskuusta 1915 kuudennen armeijakunnan komentajana, johtaen venäläisten vastahyökkäystä Bolimówin taistelussa. Myöhemmin hän komensi viidettä armeijaa. Aleksejevin saatua sydänkohtauksen Gurko nimitettiin marraskuussa 1916 pääesikunnan vt. päälliköksi ja hän ryhtyi johtamaan operaatioiden suunnittelua stavkassa. Tsaari Nikolai II:n vastahakoisuus hankaloitti hänen pyrkimyksiään tehostaa armeijan toimintaa. Helmikuun vallankumouksen myötä Gurkosta tuli maaliskuussa 1917 myös vt. ylipäällikkö Venäjän länsirintamalla. Hän joutui kuitenkin pian erimielisyyksiin väliaikaisen hallituksen ja sotaministeri Aleksandr Kerenskin kanssa, sillä hän ei pitänyt heikentyneen armeijan komentamista hyökkäykseen viisaana. Niinpä Gurko erotettiin Kerenskin hyökkäyksen alla kesäkuussa 1917.

Gurko alennettiin divisioonankomentajaksi ja pidätettiin heinäkuussa 1917 koska hän oli ollut yhteydessä syrjäytettyyn tsaariin. Hänet kuitenkin päästettiin pian vapaaksi ja syksyllä 1917 hän poistui Venäjältä Arkangelin kautta. Sen jälkeen hän muutti maanpakolaiseksi Englantiin ja sittemmin Italiaan. Vuonna 1919 hänelle tarjottiin mahdollisuutta tulla komentajaksi sisällissodan valkoiseen armeijaan, mutta hän kieltäytyi.