Vasco de Quiroga

Vasco de Quiroga.

Vasco de Quiroga (1470–1565) oli Meksikon toisen audiensian tuomari ja Michoacánin ensimmäinen piispa, joka perusti Thomas Moren utopiaan perustuvia ns. hospitaaleja Meksikoon. Quirogan perustamat hospitaalit olivat kyläyhteisöjä, joilla oli Quirogan kirjoittamat säännöt. Quirogalla oli hiippakunnassaan 92 perustamaansa hospitaalia. Quiroga kuoli 1565 Michoacánin Uruapanissa 95-vuotiaana.

Lisensiaatti Quiroga oli Uuteen Espanjaan vuonna 1530 saapuneen ja vuoden 1531 alkupuolella toimintansa aloittaneen ns. Toisen Kuninkaallisen Audiensian tuomari. Uuden Espanjan ensimmäinen varakuningas Antonio de Mendoza, joka saapui maahan vuonna 1535, olisi halunnut nimittää lisensiaatti Vasco de Quirogan selvittämään paljon puheita aiheuttanutta kysymystä Cortésin 23000 alustalaisesta (vasallista). Varakuningas Mendozan suunnitelma jäi toteutumatta, koska paavi nimitti kuninkaan suosituksesta sääntökuntiin kuulumattoman lisensiaatti Quirogan vuonna 1536 Michoacánin ensimmäiseksi piispaksi.

Quiroga utopian toteuttajana

Michoacánin piispan virkaa hoitaessaan Vasco de Quiroga perusti ja käytännössä toteutti Thomas Moren Utopia-periaatteilla toimivan kyläyhteisö-järjestelmän, eli ns. “Hospitaalit”. Ensimmäisen hospitaalinsa Quiroga perusti palkarahoillaan jo useita vuosia ennen piispaksi nimitystään Santa Fé-nimiseen kylään, lähelle Meksikon Kaupunkia. Quirogan perustamat Santa Fé-tyyppiset hospitaalit ovat tiettävästi ainoa morelaiseen filosofiaan perustuva käytännön toteutus.

Vasco de Quiroga pyrki käytännössä toteuttamaan Thomas Moren Utopiaa eri puolille laajaa hiippakuntaansa sijoittamillaan hospitaaleilla, joiden lukumäärä lopulta lähenteli sataa.

Vasco de Quirogan hautapaikasta riidellään

Vasco de Quiroga kuoli 95-vuotiaana 1565 Uruapanin hospitaalissa, josta hänen luunsa siirrettiin Pátzcuaroon. Vuoden 1573 vaiheilla, jesuiittojen saavuttua Michoacániin, he yrittivät yön pimeydessä siirtää Quirogan luut Valladolidiin, mutta tuo yritys epäonnistui intiaanien massiivisen vastarinnan ansiosta. Koska tilanteen pelättiin riistäytyvän kapinaliikkeeksi, niin asiasta käytyjen neuvottelujen jälkeen Quiroga sai hautapaikan keskeneräiseksi jääneen Pátzcuaron katedraalin presbyterion seinämuurista. Quirogan kuoleman jälkeen, piispanistuimen tultua siirretyksi Valladolidiin, sai entinen Pátzcuaron katedraali nimekseen Jeesuksen Kirkko, jona se tunnetaan tänäkin päivänä. Jesuiitat tunsivat Quirogan läheisekseen, sillä olihan juuri Quiroga kutsunut jesuiitat Meksikoon Espanjan matkansa aikana 1550-luvun vaiheilla. Tuolloin neljän ensimmäisen jesuiitan matkalle lähdön esti heidän aluksensa haaksirikkoutuminen heti matkan alkuvaiheessa.

Quirogan perustamat Hospitaalit kuihtuivat vähitellen

Quirogan perustamat hospitaalit kuihtuivat vähitellen perustajansa kuoleman jälkeen. Muutosta edisti myös piispanistuimen siirtyminen Valladolidiin. Piispan perustamissa hospitaaleissa syntynyt ja niistä levinnyt osaaminen ja ammattitaito vaikuttavat tähän päivään saakka erityisesti Michoacánissa. Quirogan perillisiä ovat Santa Claran kuparisepät, Parachon sorvarit ja soitintentekijät, Patamban ja muiden kylien savenvalajat, Capacuaron puusepät, tai Uruapanin lakkatyöntekijät. Quirogan ideana oli, että kukin kyläyhteisö erikoistuisi johonkin erikoisalaan turhan kilpailun välttämiseksi.

Vasco de Quiroga on haudattu Pátzcuaron Jeesus-kirkkoon.

Lähteet

• Moreno, Juan José; Fragmentos de la vida y virtudes de don Vasco de uiroga. Näköispainos vuoden 1766 laitoksesta. Morelia 1998.
• Alanís,Ricardo León; Los Orígenes del clero y la iglesia en Michoacan 1525–1640.Morelia 1997.