Vaqif

Vaqif

Molla Pənah Vaqif (noin 1717 nykyisen Qazaxin piirin Salahlın kylä – 1797 Şuşa) oli azerbaidžanilainen runoilija ja valtiomies.

Vaqif syntyi talonpojan perheeseen. Hän sai hyvän koulutuksen, osasi persiaa ja arabiaa, tunsi tähtitiedettä, matematiikkaa, arkkitehtuuria, musiikkia ja runoutta. Vaqif työskenteli madrasan opettajana Qazaxissa ja myöhemmin Karabahissa, jonka kaani İbrahimxəlil kutsui hänet hoviinsa ulkoasioista vastaavaksi visiiriksi (ulkoministeriksi). Vaqifin johdolla Karabah muodosti Georgian sekä Tališin ja Jerevanin kaanikuntien kanssa Persian-vastaisen liittokunnan. Hän kävi neuvotteluja myös Venäjän kanssa.

Vuonna 1797 Persian šaahi Aga Muhammed valloitti Karabahin pääkaupungin Şuşan ja heitti Vaqifin vankilaan odottamaan teloitusta. Hänet pelasti samana yönä tapahtunut šaahin salamurha. Pian tämän jälkeen vallan kaappasi İbrahimxəlilin veljenpoika Məhəmməd bəy Cavanşir, joka tapatti Vaqifin ja tämän pojan Əlin. Murhan jälkeen Vaqifin koti hävitettiin ja hänen käsikirjoituksensa tuhottiin. Hänen teoksensa on koottu myöhemmin eri lähteistä ja suullisesta perinteestä. Ensimmäinen kokoelma ilmestyi vuonna 1856 ja täydellinen laitos vuonna 1945.

Vaqif oli Azerbaidžanin kansanomaisen taiderunouden edelläkävijä. Hänen lyriikkansa on elämäniloista ja realistista. Aikansa romantikoista poiketen hän kuvaa konkreettisia kaunottaria ja lihallisen rakkauden nautintoja. Myöhäistuotannon aiheita ovat ihmisen voimattomuus kohtalon edessä, pettymyksen tunteet ja ironinen suhtautuminen kavalaan maailmaan. Ystävänsä Vidadin kanssa Vaqif toi azerbaidžanilaiseen taiderunouteen aşıq-kansanrunoilijoiden qoşma-muodon, mutta hallitsi erinomaisesti myös Füzulin koulukunnan klassiset muodot.

Aiheesta muualla

• Kratkaja literaturnaja entsiklopedija (venäjäksi)