Vanuatunlenkko
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Vanuatunlenkko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Hedelmälepakot Pteropodidae |
| Suku: | Lentävätkoirat Pteropus |
| Laji: | anetianus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Alalajit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Vanuatunlenkko[4] (Pteropus anetianus) on Vanuatussa elävä hedelmälepakoiden heimoon kuuluva lepakkolaji. Se käyttää ravinnokseen viikunoita, leipäpuun hedelmiä, kookoksia ja kukkia. Päivänsä se viettää pieninä ryhminä puissa, mutta laji saattaa olla myös osittain päiväaktiivinen. Lepakoita syödään paikallisesti, mutta tämä vaikuttaa sen kantaan vain metsästyksen lisääntyessä välittömästi trooppisten hirmumyrskyjen jälkeen. Uhkana ovat myös paikalliset sukupuutot, koska laji on huono palaamaan alueille joilta se on jo kerran hävinnyt.[1][5]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin suomenkieliseksi nimeksi on vanuatunlenkko.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Helgen, K. & Hamilton, S.: Pteropus anetianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Pteropus anetianus (Gray, 1870) GBIF. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Wilson, Don E.; Reeder, DeeAnn M.: Pteropus anetianus Mammal Species of the World. 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 22.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Vanuatunlenkko Encyclopedia of Life. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Mickleburgh, Simon P.; Hutson, Anthony M.; Racey, Paul A.: Old World Fruit Bats: An Action Plan for their Conservation, s. 93–95. IUCN, 1992. ISBN 2-8317-0055-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.9.2020). (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäät -ontologia - MAMO onki.fi. Semantic Computing Research Group. Viitattu 22.9.2020.