Vanajansalava
| Vanajansalava | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | × alopecuroides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
Vanajansalava (Salix × alopecuroides) on pajujen sukuun kuuluva pensaaksi tai harvoin puuksi kasvava lajiristeymä. Sitä viljellään koristekasvina. Lähteestä riippuen vanajansalava määritetään joko silosalavan (Salix euxina) ja jokipajun (Salix triandra) tai jokisalavan (Salix × fragilis, silosalavan ja valkosalavan risteymä) ja jokipajun väliseksi risteymäksi.[1][2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanajansalava kasvaa kahdesta kymmeneen metriä korkeaksi. Sen silmut ovat suippoja, korvakkeet suuria ja suikealapaiset lehdet hienosahalaitaisia, 8–16 senttimetriä pitkiä. Laji muistuttaa jokipajua, johon verrattuna lehtien suippukärki on pitkä, kaksi senttimetriä pitkä lehtiruoti karvainen, jokipajun lehtiruodit ovat yleensä lyhyempi, kaljuuntuvia, ja korvakkeista osa varisevia.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa vanajansalava on vakiintunut viljelykarkulainen Etelä-Hämeessä Vanajaveden rannoilla, missä sitä on aiemmin luultu jokipajuksi, jota tavataan Suomessa vain pohjoisessa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 70. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ a b c Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.