Lehti (kasvitiede)

Erilaisia lehtiä.

Lehti on kasvin varren nivelestä kasvava peruselin. Tyypillisin lehti on kasvulehti, yleensä ohut ja vihreä kasvinosa, joka vastaanottaa auringon valoa yhteyttämistä varten. Kasvitieteellisesti myös neulaset ovat lehtiä. Joillakin kasvilajeilla lehdistä tai lehden osista voi olla kehittynyt erinäköisiä rakenteita, kuten monilla kaktuksilla (Cactaceae) piikkejä tai useilla hernekasveilla (Fabaceae) kärhiä. Lisäksi joillakin kasvilajeilla lehdet voivat toimia myös aineiden, kuten veden, varastona. Tällaisia kasveja kutsutaan (lehti)sukkulenteiksi.

Lehdistä voidaan erottaa kasvulehdet eli "tavalliset" lehdet, sirkkalehdet ja kukkalehdet. Kullakin kasvilajilla on yleensä aina tietynnäköiset kasvulehdet, jotka voivat olla erinäköiset kuin sirkkalehdet. Sirkkalehdet ovat kasvin ensimmäiset lehdet, ja niitä voi olla yksi, kaksi tai monta kappaletta. Kukkalehtiä ovat verholehdet, terälehdet, heteet ja emit. Ne ovat yleensä ulkonäöltään hyvinkin erinäköisiä kuin tavalliset kasvulehdet ja toimivat kasvin lisääntymisestä vastaavina kasvinosina. Kukkaa voi suojata myös erilliset suojuslehdet.

Nykyisten putkilokasvien yhteyttävät lehdet ovat rakenteeltaan suhteellisen samankaltaisia megafyllejä, mutta liekokasvien (Lycopodiaceae) lehdet ovat mikrofyllejä, jotka ovat rakenteellisesti sekä luultavasti myös kehityshistorialtaan erilaisia kuin muiden putkilokasvien lehdet. Nykyisten kortteiden (Equisetum) lehdet ovat surkastuneet hyvin pieniksi. Sammalista osalla on pienet lehdet, kuten lehtisammalilla (Bryophyta), ja osalla on sekovarsi, kuten maksasammalilla (Marchantiophyta).

Lehden osat ja niiden morfologia

Puikea, kevyesti mutkalaitainen, sulkasuoninen lehtilapa.

Yleiset lehden osat ovat lehtilapa, lehtiruoti ja lehtikanta. Lehtilapa on kullakin kasvilajilla yleensä tietynkokoinen ja -muotoinen sekä siinä on tietynlainen lehtilaita ja suonituskuvio. Lehtilavan tyvellä tai kärjessä voi olla myös jokin erikoistuntomerkki. Lisäksi lehti voi kiinnittyä varteen jollain erityisellä tavalla, kuten esimerkiksi sepivästi.

Lehtilapa

Lehtilapa on lehden leveä osa. Yleisesti ottaen se voi olla yhtenäinen, eri tavoin liuskoittunut tai kerrannaislehti eli jakautunut erillisiin lehdyköihin. Lehtimuoto eli lehtilavan ulkomuoto on eri kasvilajeilla hyvinkin erilainen, ja usein se on kasvilajin hyvä tuntomerkki.

Eri muotoisista lehdistä käytetään suhteellisen vakiintuneita termejä, kuten esimerkiksi soikea (ellipsiä muistuttava), suikea (edellisen kaltainen, mutta pitkänomaisempi) ja puikea (ruodin lähellä leveä, mutta kärkeä kohti kapeneva). Liuskainen lehti voi olla sormiliuskainen kuten metsävaahteralla (Acer platanoides) tai pariliuskainen kuten tammella (Quercus robur). Kerrannaislehteä voidaan pitää liuskaisen lehden äärimuotona. Siinä lehtilapa on jakautunut erillisiin osiin, lehdyköihin, joilla kuitenkin on yhteinen ruoti ja kanta. Kerrannaislehtiä ovat esimerkiksi herneen tasapariset kärhelliset, kotipihlajan (Sorbus aucuparia) päätöpariset ja valkoapilan (Trifolium repens) kolmisormiset lehdet.

Lehtilavan muodoilla on usein määrätynlainen suonitus, joiden mukaan kasvin lehdet voidaan ryhmitellä kourasuonisiin, sulkasuonisiin ja silposuonisiin lehtiin. Esimerkiksi metsävaahteran (Acer platanoides) lehdet ovat kourasuonisia, rauduskoivun (Betula pendula) sulkasuonisia ja piharatamon (Plantago major) silposuonisia.

Lehtiruoti

Lehtiruoti on se osa lehdestä, jossa ei ole lehtilapaa. Lehtiruodin läpi kulkee johtojänne, jota pitkin lehden yhteyttämistuotteet voivat siirtyä muihin kasvinosiin. Lehtiruodin tehtävänä on myös ylläpitää lehden asentoa ja jäykkyyttä, ja täten helpottaa muun muassa kasvin valonsaantia. Toisinaan lehtiruoti voi puuttua kasvilta kokonaan, kun taas joillakin kasveilla lehtiruoti voi olla litistynyt ja leventynyt niin sanotuksi laakaruodiksi. Lehtilapa saattaa olla surkastunutkin, jolloin laakaruoti muodostaa lehden pääosan. Sellaista lehteä sanotaan ruotilehdeksi.

Lehtikanta

Lehtikanta on lehden varteen liittävä osa lehtiruodin päässä. Lehtikannassa voi olla lisämuodostumia, jollainen on muun muassa lehtikannan leventyminen niin kutsutuiksi korvakkeiksi, kuten esimerkiksi herneillä.

Termistöä

I Lehtimuotoja, lehtiasentoja ja lehtien kiinnittymistapoja:

 

• 1. neulasmainen
• 2. sirppimäinen
• 3. pyöreä
• 4. vinoneliömäinen
• 5. puikea, pitkäsuippuinen
• 6. viuhkamainen
• 7. puikea
• 8. ruusukkeellinen lehtiasento
• 9. vuorottainen lehtiasento
• 10. suikea, keihästyvinen
• 11. sormijakoinen
• 12. lusikkamainen
• 13. puikea, otakärkinen
• 14. suikea
• 15. jalkamaisesti sormiliuskainen
• 16. suikea, nuolityvinen
• 17. kaksi kertaa parilehdykkäinen, tasaparinen
• 18. tasasoukka
• 19. kilpimäinen
• 20. äimämäinen
• 21. herttamainen
• 22. pariosainen
• 23. sepivä kiinnittymistapa, vuorottainen lehtiasento
• 24. sormilehdykkäinen, kolmisorminen
• 25. kielimäinen, kiilatyvinen
• 26. vastaherttamainen
• 27. parilehdykkäinen, päättöparinen
• 28. kolme kertaa parilehdykkäinen
• 29. kolmiomainen
• 30. vastapuikea
• 31. parilehdykkäinen, tasaparinen
• 32. vastapuikea, typäkkä
• 33. sormiosainen
• 34. soikea
• 35. parijakoinen tai pariliuskainen
• 36. puikea, vinotyvinen
• 37. soikea
• 38. parilehdykkäinen tasaparinen
• 39. munuaismainen
• 40. kiehkurainen lehtiasento.

II Lehtilaitoja:

 

• 41. ripsilaitainen
• 42. nyhälaitainen
• 43. sahalaitainen
• 44. hienohampainen
• 45. toissahainen
• 46. ehytlaitainen
• 47. liuskainen
• 48. sahalaitainen
• 49. hienosahainen
• 50. mutkalaitainen
• 51. piikkilaitainen tai otalaitainen
• 52. poimulaitainen

III Lehtisuonituskuvioita:

 

• 53. sulkasuoninen, kaarevasuoninen
• 54. sulkasuoninen, verkottunut
• 55. suonitus halkihaaraista
• 56. suonitus pitkittäistä
• 57. kourasuoninen
• 58. silposuoninen
• 59. sulkasuoninen
• 60. verkkosuoninen
• 61. kourasuoninen, kilpimäinen lehtimuoto

Lehtiasento

Lehtien kiinnittyminen varteen toisiinsa nähden ei yleensä ole täysin satunnaista, vaan lehdet noudattavat usein jotain lehtiasentoa. Joissakin putkilokasviheimoissa monilla heimon lajeilla on keskenään samanlainen lehtiasento. Varsilehtien lehtiasento voi olla kiehkurainen tai kierteinen. Kiehkuraisesti olevat lehdet voivat edelleen sijoittua säteittäisesti tai vastakkaisesti. Kierteiset lehdet taas ovat vuoroittaisia tai kierteisiä. Ruusukkeinen lehtiasento on erikoistapaus lyhytnivelisillä kasveilla.

Lehtien väri

Lehtien vihreä väri on seurausta lehtivihreästä. Kasvukauden päättyessä lehtien väri voi kuitenkin vaihtua esimerkiksi keltaiseksi tai oranssiksi, kun lehtivihreä hajoaa ja lehdessä olevien muiden väriaineiden antama väri tulee näkyviin. Myös joidenkin ravinteiden puutos tai kuivuus voivat vaikuttaa lehden väriin.

Lehtien rakenne

Lehden varrenpuoleista pintaa kutsutaan lehden adaksiaaliseksi pinnaksi, joka on yleensä lehden yläpinta, ja varresta poispäin olevaa pintaa abaksiaaliseksi pinnaksi, joka on yleensä lehden alapinta. Toisinaan lehden adaksiaalisen ja abaksiaalisen pinnan erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä lehti voi olla kiertynyt tai kääntynyt kehityksensä aikana. Joillakin kasveilla lehden adaksiaalinen ja abaksiaalinen pinta voivat myös kasvaa eri tahtiin, minkä seurauksena lehti voi muuttua kourumaiseksi tai kehittyä lähes tai kokonaan yksipintaiseksi eli unifasiaaliseksi lehdeksi jommankumman pinnan suhteen, kuten esimerkiksi jättiagaavella (Agave americana).

Yhteyttävien lehtien pinnalla voi olla kutikula, jonka alla on lehden epidermi. Lehden ylä- ja alapinnan epidermin sisään jää mesofylli, jossa lehden yhteyttäminen pääosin yleensä tapahtuu. Mesofylli on tavallisesti suurimmaksi osaksi perussolukkoa eli parenkyymisolukkoa, jonka lomassa on yksi tai useampia johtojänteitä sekä toisinaan myös tukisolukkoa.

Liekokasvien (Lycophyta) mikrofylleissä on vain yksi haarautumaton johtojänne, jonka ympärillä on yhteyttävää solukkoa.

Kukkalehdet eroavat sisärakenteeltaan selvästi muista lehdistä.

Katso myös

• sirkkalehti
• neulanen
• kärhi
• piikki (kasvitiede)
• teriö
• verhiö
• lehtituppi
• korvaketuppi
• sukkulentti
• sekovarsi

Lähteet

• Sirkka Hakalisto, Timo Hokkanen, Raisa Leinonen, Kasviharrastajan opas, 1991, Tammi
• Bo Mossberg, Lennart Stenberg, Maastokasvio, 2007, Värnamo, Tammi, suomeksi toimittanut Seppo Vuokko, sivut 290–291.

Aiheesta muualla

• Lehden osat