Valtter Virtanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtter Virtanen
Valtter Virtanen vuonna 2011.
Valtter Virtanen vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt4. kesäkuuta 1987 (ikä 37)
Kerava, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Taitoluistelija
Pituus 172 cm[1]
Entiset valmentajat Stefan Zins, Liivo Rennik[1], Karel Fajfr, Alina Mayer[2], Jean-Francois Ballester
Koreografi(t) Frank Dehne[1]
Luisteluseura Keravan Luistinseura[2]
Aloittanut 1992
Henkilökohtaiset parhaat pisteet (ISU)
Pisteet yhteensä 173,36[1]
ISU CS Tallinn Trophy 2016
Lyhytohjelma 60,37[1]
ISU CS Nebelhorn Trophy 2015
Vapaaohjelma 115,14[1]
ISU CS Tallinn Trophy 2016

Valtter Virtanen (s. 4. kesäkuuta 1987 Kerava) on suomalainen taitoluistelija. Hän asuu Saksassa Oberstdorfissa.[1]

Virtanen aloitti luistelun vuonna 1992 Keravan Luistinseurassa.[2] Hän on vuosien 2013, 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2021 Suomen mestari.[1] Vuosina 2006, 2007, 2009, 2011, 2014, 2019 ja 2020 hän saavutti hopeaa sekä vuosina 2008 ja 2010 pronssia.[3] Hän voitti Pohjoismaiden-mestaruuden vuonna 2022.[4]

EM-kilpailuissa Virtanen on ollut 18. (2015), 19. (2018 ja 2022), 23. (2017), 26. (2013 ja 2016[5]) sekä 29. (2014)[1]. Maailmanmestaruuskilpailuissa hän on luistellut neljästi, parhaana sijoituksenaan 31. sija vuodelta 2021[1].

Virtanen päätti ryhtyä vuonna 2023 pariluistelijaksi ja alkoi harjoitella Tilda Alterydin parina, mutta yhteistyö päättyi muutaman kuukauden jälkeen ja Virtanen palasi yksinluistelijaksi.[6]

Vuosina 2017–2018 Virtasta valmensi joulukuussa 2018 kuollut ranskalainen Jean-Francois Ballester.[7]

Koulutukseltaan Virtanen on lääkäri.[1][8] Hänen puolisonsa on saksalainen taitoluistelija ja taitoluisteluvalmentaja Alina Mayer-Virtanen.[8]

  1. a b c d e f g h i j k Valtter Virtanen ISU. Viitattu 30.1.2022. (englanniksi)
  2. a b c Valtter Virtanen Suomen Taitoluisteluliitto. Arkistoitu 20.12.2015. Viitattu 24.1.2016.
  3. Competition Results: Valtter Virtanen ISU. Viitattu 30.1.2022. (englanniksi)
  4. Oona Ounasvuori ja Valtter Virtanen Pohjoismaiden mestareiksi Skatingfinland. 30.1.2022. Suomen Taitoluisteluliitto. Viitattu 1.2.2022.
  5. Lehtisaari, Matti & Nurminen, Jere: Virtasen jatkopaikka jäi haaveeksi Yle Urheilu. 27.1.2016. Viitattu 28.1.2016.
  6. Pusa, Ari: Äidin kuolema sai Valtter Virtasen vielä jatkamaan: ”Hän tulee yhä uniini” Helsingin Sanomat. 17.12.2023. Viitattu 12.4.2024.
  7. Virtasen valmentaja menehtyi. Turun Sanomat, 5.12.2018, s. 21.
  8. a b Hongisto, Sanna-Kaisa: Taitoluistelija Valtter Virtanen: ”Olen jumpannut päänuppia” Seura. 29.3.2017. Viitattu 5.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]