Valtion monopoli
Taloustieteessä valtion monopoli tai julkinen monopoli on pakkomonopolin muoto, jossa valtion virasto tai valtionyhtiö on tietyn tavaran tai palvelun ainoa tarjoaja ja kilpailu on lailla kielletty. Kysessä on valtion luoma, omistama ja ylläpitämä monopoli. Se erotetaan yleensä valtion myöntämästä monopolista, jossa valtio myöntää monopolin yksityishenkilölle tai yritykselle. Julkisen sektorin monopoli voi olla minkä tahansa hallintotason — kansallisen, alueellisen tai paikallisen hallinnoima; kansallista tasoa alemmilla tasoilla kyseessä on paikallinen monopoli.
Valtion monopolien piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion monopolia voidaan luonnehtia siten, että yksityisten organisaatioiden kilpailupaineet eivät tehokkaasti rajoita sen kaupallista käyttäytymistä.[1] Tämä tapahtuu silloin, kun sen liiketoiminnalla on laaja vaikutusvalta markkinoilla, se voi toimia itsenäisesti kilpailijoista riippumatta, eivätkä mahdolliset kilpailijat pysty kilpailemaan sen kanssa menestyksekkäästi.[2]
Näillä toiminnoilla on suuri vaikutus toimintaympäristöön, kun sen kaupankäyntitoimintaan ei kohdistu vapaille kaupankäyntimarkkinoille ominaisia kilpailuvoimia.[3] Näin ollen se voi käyttää määräävää markkina-asemaansa ja vaikutusvaltaansa hyväkseen ja vaikuttaa markkinoiden kehitykseen pitkällä aikavälillä.[4] Näin on erityisesti silloin, kun valtion monopoli valvoo markkinoilla toimimisen kannalta elintärkeiden tuotantopanosten saatavuutta.[5]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunnetuimpia esimerkkejä valtion monopolista on lainsäädäntövalta ja fyysisen voiman laillinen käyttö.[6] Monissa maissa postijärjestelmää hallinnoi valtio, ja kilpailu on lailla kielletty joissakin tai kaikissa palveluissa. Myös yleishyödyllisten laitosten, viestinnän ja rautateiden valtion monopolit ovat historiallisesti olleet yleisiä, vaikka viime vuosikymmeninä on nähty voimakas yksityistämissuuntaus kaikkialla teollistuneessa maailmassa.
Pohjoismaissa joitakin haitallisiksi katsottuja tavaroita ja palveluita tarjotaan valtion monopolin kautta. Esimerkiksi Suomessa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Färsaarilla valtion omistamilla yrityksillä on monopoli vahvojen alkoholijuomien myynnissä. Kasinot ja muut rahapelilaitokset saattavat myös olla monopolisoituja. Suomessa valtiolla on monopoli peliautomaattien pitämiseen (Veikkaus). Näissä haitalliseksi katsottujen tavaroita tai palveluja tarjoavissa monopoleissa monopolin tarkoituksena on vähentää tuotteen tai palvelun kulutusta vähentämällä tarkoituksellisesti markkinoiden tehokkuutta.
Paikallisen monopolin esimerkkinä esimerkiksi kunnilla on Suomessa kaavoitusmonopoli omilla alueillaan.
Hyödyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat hyödyt voivat toteutua tai olla toteutumatta:[7]
- Valtion monopoleilla on taipumus noudattaa lakia (verotus, ympäristölainsäädäntö, turvallisuusmääräykset).
- Hyödykkeen tai palvelun hinta voi olla vakaampi tai kiinteä.
- Mainonnassa ei ole taloudellista kuollutta painoa.
- Suuremmat ja vakaammat valtion tulot kuin valtion omistaman yrityksen tulot vapailla markkinoilla.
- Ei paineita kustannusten alentamiseen, jonka voidaan katsoa muodostavan perustan eettisemmälle liiketoiminnalle.
- Voi ottaa haltuunsa yksityisen monopolin, joka on arvioitu haitalliseksi.
Haitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion monopoleihin liittyy perinteisiä tavallisiinkin monopoleihin kohdistuvia riskejä:
- Jo korkeat hinnat voivat nousta
- Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Lisäksi on olemassa huoli siitä, että valtion valvomia oikeuksia voidaan manipuloida poliittisella tahdolla. Tämä voi näkyä resurssien jakamisena poliittisiin tarkoituksiin eikä niinkään taloudellisen tehokkuuden edistämiseksi.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Erika Szyszczak: The Regulation of the State in Competitive Markets in the EU. Hart Publishing, 2007. doi:10.5040/9781472560124 ISBN 978-1-84113-497-0 (englanniksi)
- ↑ Natural Monopoly Regulation. Cambridge University Press, 1989. doi:https://doi.org/10.1017/CBO9780511572067 ISBN 9780511572067 (englanniksi)
- ↑ Shuai Li, Jiannan Cai, Zhuo Feng, Yifang Xu & Hubo Cai: Government contracting with monopoly in infrastructure provision: Regulation or deregulation? Transportation Research Part E: Logistics and Transportation Review, 2019. Elsevier. doi:https://doi.org/10.1016/j.tre.2019.01.002 (englanniksi)
- ↑ Allen, G.C.: Monopoly and Restrictive Practices. Routledge, 1968. doi:https://doi.org/10.4324/9781315016597 ISBN 9781315016597 (englanniksi)
- ↑ David S. Sibley, Michael J. Doane, Michael A. Williams & Shu-Yi Tsai: Pricing Access to a Monopoly Input. Journal of Public Economy Theory, 6, 2004, s. 541-555. doi:https://doi.org/10.1111/j.1467-9779.2004.00179.x (englanniksi)
- ↑ Grechenig, Kristoffel R. & Kolmar, Martin: The State's Enforcement Monopoly and the Private Protection of Property. Journal of Institutional and Theoretical Economics, 2014, nro 170, s. 5-23. SSRN. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Carrie Cabral: Are Monopolies Good? Surprisingly, Yes—Peter Thiel Explains 2.7.2020. Shortform Books. Viitattu 30.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Seim, Katja & Waldfogel, Joel: Public Monopoly and Economic Efficiency: Evidence from the Pennsylvania Liquor Control Board's Entry Decisions. American Economic Review, Tammikuu 2013. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
