Väkivaltakoneisto
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Väkivaltakoneistolla tarkoitetaan useimmiten perinteisessä valtio-opillisessa tutkimuksessa valtion järjestyksellisiä tehtäviä hoitavia organisaatioita: poliisia, oikeuslaitosta, vankiloita ja armeijaa. Väkivaltakoneisto valvoo valtion lakien noudattamista ja puolustaa valtiota muiden valtioiden hyökkäyksiltä.
Väkivaltakoneistoon liittyy olennaisena osana väkivaltamonopoli, jonka valtio varaa itselleen. Väkivallan yksinoikeus valtion oikeutena periytyy uuden ajan alussa vakiintuneesta keskitetystä valtiosta, joka korvasi feodaalisen järjestelmän. Kärjistetysti tämä siis kieltää yksittäisiltä kansalaisilta esimerkiksi oman yksityisarmeijan pitämisen.
Väkivaltamonopoli on myös yhteiskuntasopimuksellisissa teorioissa perustettavan valtion määritelmä. Esimerkiksi hobbesilaisessa yhteiskuntafilosofiassa väkivaltakoneisto on suvereenin absoluutin työkalu ehkäistä luonnollisessa tilassa vallitsevaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan (bellum omnium contra omnes).
Norbert Elias ja Max Weber määrittelevät valtion vaatimukseksi, että sillä on tietyllä maantieteellisellä alueella väkivallan yksinoikeus.
Termiä väkivaltakoneisto käytetään yhä politologisessa kirjallisuudessa, mutta jotkutselvennä pitävät sitä vasemmistosävytteisenä. Heidän mukaansa puolueettomampi ja täsmällisempi ilmaisu on voimankäyttö.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enbom, Leena, Pesonen, Pete & Suodenjoki, Sami (toim.): Valvottu ja kuritettu työläinen. (Sarja: Väki voimakas, ISSN 0782-2332; 33.) Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020.
- Väkivaltakoneistot ja kansanvallan lisääminen. (Valtiosääntökomitean mietinnön (KM 1974:27) liite 28) Helsinki: Valtiosääntökomitea, 1971.