Valo yössä (kappale)

Kurja matkamies maan -singlen kansikuva, jonka b-puolena ”Valo yössä” julkaistiin helmikuussa 1979.

Valo yössä on Tuomari Nurmion läpimurtohitti. Kappaleen sisältämä single oli vuonna 1979 kolmen kuukauden ajan, touko-heinäkuussa, listaykkönen Suomessa, ja vielä elo- ja syyskuiden ajan listakakkonen. Listalle se oli noussut huhtikuussa, ja pysyi siellä yhteensä kuuden kuukauden ajan.

Kappaleen sisältämät singlet julkaisi Love Records. Levy-yhtiön Atte Blom piti kappaletta liian kirjallisena, mutta suostui kuitenkin sen julkaisemiseen. Singlen menestys heijastui myös Tuomari Nurmion ensimmäiseen LP-julkaisuun Kohdusta hautaan, joka oli Johanna-levymerkin ensimmäinen albumijulkaisu ja “täydellinen menestys suuntaansa etsivälle yhtiölle”.

Valo yössä julkaistiin Nurmion ensisinglen b-puolena. A-puolella oli Nurmion versio virrestä Oi Herra, jos mä matkamies maan, jolle hän oli antanut nimeksi Kurja matkamies maan. Sanoja hän oli muuttanut sen verran, että levytyksestä syntyi pienimuotoinen skandaali. Sanat “Mua auta, Herra, mä toivon vaan” olivat nyt muodossa “Ai jumalauta, mä toivon vaan”, ja Herran sijaan laulettiin rouvasta. Yle sai vihaisten puheluiden tulvan, ja asiaa käsiteltiin radion ohjelmaneuvostossa, kun eräs keskustalainen pastori oli sitä vaatinut. Nurmio kertoo myös, että laulu aiheutti hänelle välirikon joidenkin sukulaisten kanssa, jotka olivat Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon körttejä.

Nurmio kertoi vuonna 2017 laulun menetyksestä tv-sarjassa Suomi on suomalainen seuraavasti:

»Valo yössä oli semmoinen biisi, joka oli b-puoli levyllä, ja siit ei odotettu mitään, se oli semmoinen armopala, joka mulle annettiin levy-yhtiöstä monien yritysten jälkeen, ja siin oli semmonen, että mä olin itse tarkottanut sen semmoseksi, omantyyppisilleni ihmisille, musadiggareille, ja sit se yht’äkkiä olikin jukebox-hitti ja semmonen yhden yön ihme ja sillä lailla, ja levy-yhtiössä sanottiin, että tää on liian kirjallinen tavallaan, tää teksti, semmonen vaikeatajuinen, ja sit viel semmonen parodinen esitystapa, ja kaikkee tämmöstä, ja ajateltiin, että tää on kaikki liikaa sitte porukalle, mutta siin on ehkä aika blues, tai ragtimemusaa ja sitten kalevalaista melodiikkaa yhdistelty, että ehkä se oli sitte se syvempi salaisuus siinä.»

Vuonna 2014 Nurmio kertoi kappaleen historiasta seuraavaa:

»Se tapahtui ehkä vähän sillai puun takaa, se pantiin b-puolelle, mä en tiedä, oliko se mun idea, luultavasti se oli mun idea, ett se pannan b-puolelle, mutta yllättäen se tapahtui sillai, että spontaanisti radioasemat rupes soittaan sitä.»

Nurmio ei itse ensin pitänyt siitä, että tästä kappaleesta tuli hitti:

»No, kyl se noinkin oli, siis, mä olin sillai niinku epäkaupallisella linjalla, ja mähän halusin heti kun tehtiin seuraavaa levyä sen jälkeen, että vaikka se meni listaykköseksi, niin levy-yhtiöstä sanottiin, että nyt puhalletaan tähän pilliin, koska tää näköjään menee läpi, niin siihen ei sitten mitenkään suostuttu, ja seuraava oli sit se rautalankasoundilla vedetty kama, joka sitten … siin tapahtu sama ilmiö, että vaikk sitä yritettiin karistaa kannoilta, niin se ei onnistunut niin helpolla, se kesti muutaman vuoden, ennen kuin se onnistu.»

Kappaleen alkumuoto oli nimeltään Juopon reissu, ja se oli ilmestynyt Hämäläis-Osakunnan lehdessä. Kappaleen innoituksena oli ollut runoilija Lauri Viita ja tämän lukuisat taksiajelut.

Kappaletta tarjottiin Syksyn sävel -kilpailuun, mutta sitä ei sinne huolittu.

Singleversiossa soi haitari ja viulu swing-tyylisessä sovituksessa. LP-levylle Kohdusta hautaan tehtiin rautalankaversio.

Alun perin sovitus oli ollut jenkka, ja myöhemmin, Hotelli Voodoo -elokuvassa kuultiin Hungry Tribal Marching Bandin kanssa tehty torvisoittokuntaversio, joka oli äänitetty Radiomafialle vuonna 1992. Levyllä Tangomanifesti kuultiin vielä argentiinalaisvaikutteinen milongaversio.

Aiheesta muualla

• Singleversio Youtubessa
• Albumiversio Youtubessa
• Hotelli Voodon versio vuodelta 1997
• Vuoden 2010 sooloversio Pasilassa Ylen katolla Arto Nybergin ohjelmasta Kesäduuniblues