Ragtime
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Ragtime | |
|---|---|
| Alkuperä | cakewalk, jig, amerikkalainen marssimusiikki, taidemusiikki |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Kehittymisen ajankohta |
1890-luku |
| Tyypillisiä soittimia |
piano, banjo |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
jazz, swing |
Ragtime on yhdysvaltalainen musiikin tyylilaji, joka oli jazzin edeltäjiä ja suosittu populaarimusiikin laji 1890-luvun lopusta 1910-luvulle.[1] Tyylilaji käyttää synkopoitua rytmiä.[1]
Ragtime on afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji, joka syntyi 1890-luvulla. Sitä soitetaan pääasiassa pianolla, mutta joskus käytetään muitakin soittimia. Ragtimen kulta-aikana 1900-luvun alussa sitä soitettiin myös taustamusiikkina automaattipianoilla, jotka lukivat kappaleet reikänauhoilta.
Kuuluisin ragtime-säveltäjä on Scott Joplin, joka sävelsi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa lukuisia tunnettuja kappaleita, kuten ”The Entertainer”, ”Maple Leaf Rag” ja ”Easy Winners”.[2] Blind Blake oli ragtime-kitaransoittotyylin tunnetuimpia edustajia.
Ragtime yhdistetään usein 1900-luvun alun kapakkaympäristöön, mihin on vaikuttanut ragtimen käyttö useissa suosituissa elokuvissa, kuten Puhalluksessa. Sen tunnuskappale oli juuri Joplinin ”The Entertainer”.
Ragtime kuulostaa nopeatempoiselta marssimusiikilta, jossa on kulmikkaat, hieman jazzmaiset melodiat ja synkooppien täyttämä jäntevä rytmi. Pianistin vasen käsi hyppii jatkuvasti vuorotellen matalista koskettimista otetun bassoäänen ja koskettimiston keskikohdilta otetun soinnun välillä. Bassoäänen pituutta jatketaan pitämällä pohjassa pianon kaikupedaalia.
Ragtime liitetään joskus jazz-musiikkiin, vaikka ajallisesti se oli sitä varhaisempi ilmiö. Toiset, kuten Scott Joplin aikanaan, katsovat sen muistuttavan enemmän taidemusiikkia. Tätä perustellaan esimerkiksi sillä, että ragtime-kappaleet julkaistiin nimenomaan nuotteina eikä vielä äänitteinä.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b ragtime britannica.com. Viitattu 17.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Nyman, Jake: Kielletyt levyt. Sata vuotta musiikin sensuuria, s. 26–27. Gummerus, 2017. ISBN 978-951-24-0078-2