Valko-Venäjän ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valko-Venäjän ilmavoimat
Ваенна-паветраныя сілы і войскі супрацьпаветранай абароны Рэспублікі Беларусь
Tunnus
Tunnus

Konetunnus
Toiminnassa 15. kesäkuuta 1992-nykyhetki
Valtio Valko-Venäjä
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Osa joukkoa Valko-Venäjän asevoimat
Koko 11,300 (2022)
Vuosipäivät 16. elokuuta (ilmavoimien päivä)
Komentajat
Nykyinen komentaja Andrei Lukjanovitš

Valko-Venäjän ilmavoimat (valkoven. Ваенна-паветраныя сілы і войскi супрацьпаветранай абароны, Vajenna-pavietranyja sily i vojski supratspavietranaj abarony) on Valko-Venäjän asevoimien ilmavoimat, jotka muodostettiin vuonna 1992 Valko-Venäjän SNT:ssä palvelleesta Neuvostoliiton ilmavoimien 26. ilma-armeijasta.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsirintaman ilmavoimien pohjalta perustettiin 5. toukokuuta 1942 1. ilma-armeija.[2] Tammikuussa 1949 armeijasta tuli 26. ilma-armeija. Vuonna 1980 26. ilma-armeija nimettiin uudelleen Valko-Venäjän sotilaspiirin ilmavoimiksi.

Toukokuussa 1988 piirin ilmavoimat nimettiin uudelleen 26. ilma-armeijaksi. Kesäkuussa 1992 26. ilma-armeijan esikunnasta tuli Valko-Venäjän tasavallan ilmavoimien esikunta.

Ennen Neuvostoliiton hajoamista 26. ilma-armeijan ja 2. ilmapuolustusarmeijan käyttämiin lentokoneisiin kuuluivat muun muassa MiG-23, MiG-25 ja Suhoi Su-22.[3][4][5]

Itsenäisyys ja perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valko-Venäjän asevoimat perustettiin 20. syyskuuta 1991, kun Valko-Venäjän korkein neuvosto antoi määräyksen ”Valko-Venäjän tasavallan asevoimien muodostamisesta” Neuvostoliiton Valko-Venäjän sotilaspiirin muuttamisen myötä. Korkeimman neuvoston määräystä seurasi laki ”Valko-Venäjän tasavallan asevoimista” vuotta myöhemmin, 3. marraskuuta 1992. Näiden muutosten mukaisesti Valko-Venäjän sotilaspiirin 26. ilma-armeijasta tuli Valko-Venäjän ilmavoimat ja Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen 2. ilmapuolustusarmeijasta Valko-Venäjän ilmapuolustusjoukot, mikä jatkoi Neuvostoliiton käytäntöä kahdesta erillisestä ilmavoimasta.

Valko-Venäjän ilmavoimat perustettiin 15. kesäkuuta 1992, kun puolustusministeri antoi määräyksen nro 05/15.06.1992 26. ilma-armeijan muuttamisesta Valko-Venäjän tasavallan ilmavoimiksi. Valko-Venäjän ilmavoimat otti haltuunsa kaikki 26. ilma-armeijan kaluston lukuun ottamatta 1. kaartin pommituslentodivisioonaa, joka siirrettiin Venäjän federaation asevoimille.[6]

Neuvostoliiton hajottua, Taškentissa 15. toukokuuta 1992 allekirjoitettiin seuraajavaltioiden välinen sopimus siitä, miten ne noudattavat Euroopan tavanomaisia aseita koskevaa sopimusta, joka tunnetaan yleisesti Taškentin sopimuksena. Sen mukaan Valko-Venäjä sai ottaa käyttöön vain 80 taisteluhelikopteria (mukaan lukien Mi-24:n R/K-tiedusteluhelikopterit ja Mi-8:n aseistetut ilmahyökkäysvariantit, joita Neuvostoliitto ei pitänyt varsinaisina taisteluhelikoptereina). Monet helikopterit myytiin ulkomaille, osallistuvat YK:n rauhanturvatehtäviin, varastoitiin tai niitä käytettiin Luninetsin 1169. lentovarastotukikohdassa.

Tammikuussa 1992 Brestin alueen Bereza-Osovitsissa sijaitseva 927. Koenigsbergin punalipun Aleksanteri Nevskin hävittäjälentorykmentti (sotilasyksikkönumero 55782) tuli osaksi Valko-Venäjän ilmavoimia.[7]

Vuonna 2001 ilmavoimat ja ilmapuolustusjoukot yhdistettiin Valko-Venäjän asevoimien ilmavoimiksi ja ilmapuolustukseksi.

Vuonna 2002 muodostettiin kaksi operatiivis-taktista ilmavoimien komentokeskusta maavoimien kahden alueellisen komentokeskuksen rinnalle. Läntisen komentokeskuksen päämaja oli Baranavitšyn lentotukikohdassa Brestin alueella, ja se koostui yhdestä taistelulentotukikohdasta (Baranovitšissa), viidestä ohjuspuolustusprikaatista, yhdestä tutkaprikaatista, neljästä ilmailun komentopaikasta ja muista tukiyksiköistä.[8] Lounaisen komentokeskuksen päämaja oli Matšulištin lentotukikohdassa Minskin alueella, ja se koostui yhdestä taistelulentotukikohdasta, kolmesta ohjusten ilmatorjuntaprikaatista ja yhdestä ohjusten ilmatorjuntarykmentistä, yhdestä tutkaprikaatista, ilmailun komentokeskuksesta ja muista tukiyksiköistä. 50. erillinen kuljetuslentotukikohta, varalentokentät ja muut tukiyksiköt pidettiin ilmavoimien esikunnan alaisuudessa. Vuoden 2014 lopussa ilmavoimien ja ilmapuolustuksen päällikkö kenraalimajuri Oleh Dvihaljov ilmoitti tiedotusvälineille, että kaksi komentokeskusta lakkautettiin joukkojen johtamisen ja valvonnan lisääntyneen automatisoinnin vuoksi.[9]

Luninetsin lentotukikohtaan perustettiin vuoden 2023 alussa uusi 56. ilmatorjuntaohjusrykmentti, joka on varustettu S-300PS:llä. Aiemmin 56. ilmatorjuntaohjusprikaati toimi Slutskissa ja oli varustettu Buk-ilmatorjuntajärjestelmällä, mutta se lakkautettiin vuoden 2014 lopulla.[10]

Ilmapuolustusjoukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton asevoimat pitivät alueen ilmasuojauksesta vastaavat ilmapuolustusresurssit erillään ilmavoimista. Valko-Venäjän SNT:n ilmapuolustuksesta vastasi 2. erillinen ilmapuolustusarmeija, jonka päämaja oli pääkaupungissa Minskissä. Sillä oli kaksi ilmapuolustusjoukkoa: 11. ilmapuolustusjoukkojen päämaja oli Baranavitšyssa, ja niiden toiminta-alue kattoi Valko-Venäjän, ja 28. ilmapuolustusjoukkojen päämaja oli Lvivissä Ukrainan SNT:ssä, ja niiden toiminta-alue kattoi Länsi-Ukrainan.[11]

Komentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo ilmavoimien ja ilmapuolustusvoimien komentajista:

Tehtävä ja toiminnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien ja ilmapuolustusjoukkojen tehtävänä oli suojella asutuskeskuksia, kuten kaupunkeja ja alueita, sekä tasavallan hallinnollisia, teollisia ja taloudellisia etuja. Niiden tarkoituksena on myös puolustaa joukkoja vihollisen ilmahyökkäysten vaikutuksilta ja myös vihamielisten joukkojen hyökkäyksiltä sekä antaa tulitukea ja taata maajoukkojen taistelutoiminta.

Rauhan aikana ilmavoimat ja ilmapuolustusjoukot ovat valmiudessa suojaamaan valtion rajaa ilmassa ja Valko-Venäjän ilmatilan valvontaa. Ilmavoimat vastaa kaikesta sotilasilmailusta, sillä armeijalla ei ole omia lentokoneita.

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen elokuuta 2010 ensisijaisia lentotukikohtia oli kuusi:

Ilmavoimien ja ilmapuolustusvoimien organisaatiouudistuksesta ilmoitettiin 26. elokuuta 2010.lähde? Ilmoitettiin, että 206. hyökkäyslentotukikohta (Lida) organisoitaisiin uudelleen 116. punalippukaartin rynnäkkölentotukikohdaksi (Rossissa); entiseltä nimeltään 116. kaartin pommikone-tiedustelutukikohta, joka lentää Suhoi Su-24 ”Fencer” ja Suhoi Su-25 ”Frogfoot” -koneita. Su-24-pommikoneet poistettiin käytöstä. 206. hyökkäyslentotukikohta organisoitiin uudelleen 206. koulutuskeskukseksi.

Berezassa sijainneen 927. hävittäjätukikohdan Mikojan MiG-29 ”Fulcrum” -lentokoneista ja henkilöstöstä tuli osa Baranavitšyn 61. hävittäjätukikohtaa. Pian sen jälkeen, kun MiG-29-hävittäjät oli siirretty Baranavitšiin, 23. syyskuuta 2010 MiG-29 syöksyi maahan raportoidun matalalentoharjoituksen aikana uudessa paikassa (ks. jäljempänä). 24. elokuuta 2010 Berezassa sijaitseva Alexander Nevskin 927. Koenigsbergin punalipun ritarikunnan 927. hävittäjälentotukikohta nimettiin uudelleen Alexander Nevskin koulutuskeskukseksi ja miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käyttöön.

Ilmavoimissa on yli 18 170 työntekijää, mutta tätä määrää ollaan vähentämässä. Toimivia lentotukikohtia on nyt neljä:

  • 61. hävittäjälentotukikohta (Baranavitšy), jossa lennetään MiG-29:llä.[19][20] Täällä aiemmin lentäneet Su-27-koneet poistettiin käytöstä vuonna 2014.
  • 116. punalippukaartin hyökkäyslentotukikohta (Lida)[21]
    • (206. lentomiehistön koulutuskeskus)lähde?
  • 50. yhdistetty lentotukikohta (Minsk - Matšulišti)
  • 927. punalippukeskus miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien valmisteluun ja käyttöön (Osovcy), Irkut-3, Irkut-10.[22][23]lähde?

Valko-Venäjän ilmavoimilla on läheiset yhteydet Venäjän ilmavoimiin ja puolustusteollisuuteen.[24][25]

Ilmavoimilla ja ilmapuolustuksella on kolme haaraa ja useita tukipalveluja:

  • Ilmavoimat
  • Ohjusilmatorjuntajoukot
  • Radiotekniset joukot
  • Erikousjoukot- ja palvelut

Tapahtumat ja onnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun 30. päivänä 2009 Su-27 UBM -lentokone syöksyi maahan Radomissa järjestettyjen vuoden 2009 lentonäytösten toisena päivänä, jolloin molemmat lentäjät kuolivat.[26][27][28][29] Huhtikuun 21. päivänä 2010 kaksi MiG-29-hävittäjää oli suorittamassa harjoitusta, kun ne törmäsivät toisiinsa. Toinen onnistui laskeutumaan turvallisesti, kun taas toinen syöksyi maahan.[30][31]

Syyskuun 23. päivänä 2010 MiG-29-hävittäjä syöksyi maahan.[32][33][34] 29. marraskuuta 2011 Mi-24-helikopteri syöksyi maahan pienessä metsässä Novi Zasimovitšin kylän lähellä. Kolmihenkinen miehistö kuoli törmäyksessä. Silminnäkijöiden mukaan ”edellisenä iltana oli ollut sakea sumu...”.[35][36][37]

Kesäkuun 12. päivänä 2012 Suhoi Su-25 -lentokone syöksyi maahan lähellä pientä kylää Valko-Venäjällä. Lentäjä, everstiluutnantti Nikolai Gridnyov, menetti koneen hallinnan manööveröidessään matalalla.[38][39] Häntä käskettiin hyppäämään, mutta hän jäi sen sijaan koneeseen varmistamaan, ettei kone syöksyisi kylään.[39] Gridnyov kuoli onnettomuudessa.

Marraskuun 11. päivänä 2014 MiG-29-hävittäjä syöksyi maahan.[40] Helmikuun 23. päivänä 2017 toinen MiG-29-hävittäjä syöksyi maahan. Moottori syttyi palamaan lentoonlähdön aikana, mutta lentäjä hyppäsi turvallisesti lentokoneesta Babruiskissa, Mahiljoun alueella. 19. toukokuuta 2021 Jakovlev Jak-130 -lentokone syöksyi maahan Baranavitšissa ja aiheutti vähäisiä vahinkoja yhdelle kaupungin talolle. Kaksi lentäjää hyppäsi koneesta, mutta kuolivat.[41]

Ryanairin lennon 4978 pysäyttäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkovenäläinen MiG-29 pysäytti 23. toukokuuta 2021 Ryanairin lennon FR4978 (Ateena-Vilna) ennen Liettuan ilmatilan ylittämistä, ja lento ohjattiin Minskin kansalliselle lentoasemalle. Minskissä valkovenäläinen oppositioaktivisti ja toimittaja Raman Pratasevitš poistettiin koneesta ja pidätettiin. Pratasevitš oli aiemmin paennut Valko-Venäjältä, ja Valko-Venäjän viranomaiset lisäsivät hänet vuonna 2020 etsintäkuulutettujen listalle sen jälkeen, kun hän oli auttanut järjestämään suuria mielenosoituksia presidentti Aljaksandr Lukašenkaa vastaan. Myös hänen kumppaninsa pidätettiin.[42][43] Valko-Venäjän kansallisen lehdistöpalvelun mukaan Valko-Venäjän ilmavoimien MiG-29-hävittäjä lähetettiin saattamaan konetta Minskiin Lukašenkan käskystä.[42][44][45]

Valko-Venäjän ilmavoimien Ilyushin Il-76MD Radom-Sadkówin lentotukikohdassa ennen lentonäytöstä 2009
Valko-Venäjän ilmavoimien Sukhoi Su-24M Fencer-D Radom-Sadków lentotukikohdassa lentonäytöksessä 2009
Valko-Venäjän ilmavoimien Sukhoi Su-27UBM harjoittelemassa ennen lentonäytöstä Radom-Sadkówissa. Kone tuhoutui näytöksen toisena päivänä tappaen molemmat pilotit

Lentokalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Valko-Venäjän ilmavoimien kalustosta

Valko-Venäjän ilmavoimien vahvuus tammikuussa 2014 oli 180 konetta, joista suurin osa oli Neuvostoliitossa tai Venäjällä valmistettuja. Ilmavoimat operoi myös puolustusvoimien helikopterikalustoa. Kalustoon kuuluu seuraavia konetyyppejä:[46]

Taistelukoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetuskoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutuskoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helikopterit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytöstä poistetut koneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Neuvostoliiton hajoamista käytössä olivat seuraavat lentokoneet: MiG-23, MiG-25BM/RBS/PU, MiG-27, Suhoi Su-22, Suhoi Su-27 ja Mil Mi-2.[5][3][51][52][53]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Military Balance: Vol 118, No 1 web.archive.org. 1.10.2018. Viitattu 7.5.2024.
  2. ↑ Министерство обороны РБ - Структура - ВВС - Краткая историческая справка web.archive.org. 28.10.2007. Viitattu 7.5.2024.
  3. ↑ a b Белоруссия отказалась от бомбардировщиков Су-24 Lenta.RU. Viitattu 7.5.2024. (venäjä)
  4. ↑ Belarus' Su-27 fighter jets will probably be retired, defense minister say | БЕЛОРУССКИЕ НОВОСТИ web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 7.5.2024.
  5. ↑ a b Belarus restores Su-24s, but for whom? airheadsfly.com. Arkistoitu 2014. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  6. ↑ РАЗВИТИЕ ОРГАНИЗАЦИОННОЙ СТРУКТУРЫ 26-Й ВОЗДУШНОЙ АРМИИ В ПЕРИОД 1960-1992 ГГ cyberleninka.ru. Viitattu 7.5.2024.
  7. ↑ 927th Fighter Aviation Regiment www.ww2.dk. Viitattu 8.5.2024.
  8. ↑ Министерство обороны РБ - Вопросы web.archive.org. 27.7.2012. Viitattu 8.5.2024.
  9. ↑ В Беларуси ликвидировано Западное и Северо-западное оперативно-тактическое командование ВВС и войск ПВО www.belta.by. 2.12.2014. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  10. ↑ В Лунинце сформировали новый полк противовоздушной обороны МотолькоПомоги. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  11. ↑ Войска ПВО СССР. Состав и история myzarya.ru. Arkistoitu 2022. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  12. ↑ Давидович Леонид Вячеславович — Военный информационный портал Министерства обороны Республики Беларусь www.mil.by. Viitattu 8.5.2024.
  13. ↑ Лукашенко назначил командующего Военно-воздушными силами и противовоздушной обороны Наша Ніва. 13.12.2022. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  14. ↑ Belarus Returns MIG-29 Alert Fighters to Machulischi | Open Source IMINT web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  15. ↑ Russia Deploys First Fighter Jets to Belarus | Open Source IMINT web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  16. ↑ Russian QRA Fighters & A-50 at Baranovichi | Open Source IMINT web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  17. ↑ Angola, Sudan, & Belarus’ 558th Aircraft Repair Plant | Open Source IMINT web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  18. ↑ http://airheadsfly.com/2013/12/07/belarusian-baranavichy-will-be-russian-fighter-home/ airheadsfly.com. Arkistoitu 2014. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Russia ready to establish air base in Baranavichy charter97.org. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Lukashenko inspects 61st fighter airbase | President | Headlines web.archive.org. 28.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  21. ↑ Belarusian Air Force Base, Lida wikimapia.org. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Сайт Берёзовской районной газеты Маяк web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  23. ↑ Россь: мы уходим, уходим, уходим… (фото и видео) | Волковыск.BY web.archive.org. 26.4.2012. Viitattu 8.5.2024.
  24. ↑ The Conventional Imbalance and Debate on Russian Non-Strategic Nuclear Weapons web.archive.org. 6.10.2014. Viitattu 8.5.2024.
  25. ↑ ЦАМТО / Новости / Россия завершает выполнение контракта на поставку авиабомб в Белоруссию armstrade.org. Viitattu 8.5.2024.
  26. ↑ Funeral for two Air Force pilots in Baranavichy | БЕЛОРУССКИЕ НОВОСТИ web.archive.org. 7.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  27. ↑ BelaPAN. In pictures: Funeral for two Air Force pilots in Baranavichy web.archive.org. 9.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  28. ↑ Belarus confirms deaths of 2 pilots at Polish air show | Ex-Soviet States | RIA Novosti web.archive.org. 27.9.2013. Viitattu 8.5.2024.
  29. ↑ Belarus to modernize its fleet of Sukhoi Su-27 jet fighter www.airrecognition.com. Viitattu 8.5.2024.
  30. ↑ Incident MiG-29 Fulcrum , aviation-safety.net. Viitattu 8.5.2024.
  31. ↑ Two fighter jets collide in mid-air in Brest region, no casualties reported | БЕЛОРУССКИЕ НОВОСТИ web.archive.org. 25.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  32. ↑ Accident MiG-29UB 63, aviation-safety.net. Viitattu 8.5.2024.
  33. ↑ Two pilots killed in fighter jet crash in western Belarus | БЕЛОРУССКИЕ НОВОСТИ web.archive.org. 25.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  34. ↑ Belarus says goodbye to the pilots of crashed MIG tvr.by. 19.2.2014. Arkistoitu 2014. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  35. ↑ Accident Mil Mi-24 01 white, aviation-safety.net. Viitattu 8.5.2024.
  36. ↑ Military helicopter crashes in Pruzhany killing crew charter97.org. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  37. ↑ Flights of helicopter Mi-24 in Republic of Belarus temporarily suspended tvr.by. 30.12.2011. Arkistoitu 2011. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  38. ↑ Accident Sukhoi Su-25 , aviation-safety.net. Viitattu 8.5.2024.
  39. ↑ a b Su-25 Fighter Jet Crashes in Belarus | Military & Intelligence | RIA Novosti web.archive.org. 27.7.2014. Viitattu 8.5.2024.
  40. ↑ Military jet crash in Brest Oblast | Society | Headlines web.archive.org. 24.8.2015. Viitattu 8.5.2024.
  41. ↑ Ольга Прокопьева, Артем Беговский, Дарья Спевак, Дмитрий Мелеховец: В Барановичах упал учебно-боевой самолет Як-130. Погибли двое летчиков - Люди Onlíner Onlíner. 19.5.2021. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  42. ↑ a b Belarus diverts plane to arrest activist journalist Deutsche Welle. 23.5.2021. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  43. ↑ У аэрапорце Мінска, рэзка змяніўшы курс, прызямліўся самалёт Афіны—Вільня — на борце быў Раман Пратасевіч Наша Ніва. 23.5.2021. Viitattu 8.5.2024. (biélorusse)
  44. ↑ Дарья Спевак, Татьяна Ошуркевич: Самолет Ryanair экстренно посадили в Минске. Самое важное - Люди Onlíner Onlíner. 23.5.2021. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  45. ↑ У аэрапорце "Мінск" затрыманы блогер Раман Пратасевіч і яго дзяўчына Сафія Сапега spring96.org. 23.5.2021. Viitattu 8.5.2024. (biélorusse)
  46. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kalusto2014 ei löytynyt
  47. ↑ a b c d e f g h i j k World Air Forces (pdf) flightglobal.com. 2024. Arkistoitu 2024. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  48. ↑ ВВС Беларуси – 13 лет в самостоятельном полете - Авиация в Беларуси - Каталог статей - Белорусский авиадневник aircraft-museum.ucoz.ru. Viitattu 8.5.2024.
  49. ↑ ЦАМТО / / В Белоруссии ожидают поставку еще четырех вертолетов Ми-35 к концу года armstrade.org. Viitattu 30.9.2024.
  50. ↑ Минобороны: Беларусь получила на вооружение партию российских вертолетов Ми-35М 3 belta.by. 7.4.2024. Viitattu 8.5.2024. (venäjä)
  51. ↑ Belarus' Su-27 fighter jets will probably be retired, defense minister say | БЕЛОРУССКИЕ НОВОСТИ web.archive.org. 24.12.2014. Viitattu 8.5.2024.
  52. ↑ Mikoyan MiG-23 and MiG-27 | WorldCat.org search.worldcat.org. Viitattu 8.5.2024. (englanniksi)
  53. ↑ World Air Forces (pdf) flightglobal.com. 2023. Arkistoitu 2024. (englanniksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valko-Venäjän ilmavoimat.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valko-Venäjän_ilmavoimat&oldid=22666198”