Valentyn Moroz
| Valentyn Moroz | |
|---|---|
| Валентин Мороз | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. huhtikuuta 1936 Holoniv, Volynia |
| Kuollut | 16. huhtikuuta 2019 (83 vuotta) Lviv, Ukraina |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | historioitsija, esseisti |
Valentyn Moroz, ukr. Валентин Мороз, (15. huhtikuuta 1936 Holoniv, Volynia – 16. huhtikuuta 2019 Lviv, Ukraina) oli ukrainalainen historioitsija, poliittinen toisinajattelija ja esseisti. Moroz oli tunnetuimpia neuvostoukrainalaisia toisinajattelijoita, mutta hänen nationalistiset näkemyksensä ja käyttäytymisensä veivät hänen maineensa.[1]
Moroz opiskeli historiaa Lvivin yliopistossa 1953–1958, toimi historianopettajana Volhynian alueella ja opetti 1964–1965 historiaa kahdessa opettajaoppilaitoksessa. Hän levitti samizdat-materiaalia, mistä syystä hänet pidätettiin syyskuussa 1965 ja tuomittiin tammikuussa 1966 neljän vuoden vankeuteen. Vankileirillä Mordvassa hän kirjoitti esseen ”Raportti Berijan reservaatista”, joka salakuljetettiin leiriltä ulkomaailmaan. Sen ansiosta hän sai maineen samizdat-kirjallisuuden merkittävimpiin kuuluvana äänenä.[1]
Vapauduttuaan leiriltä syyskuussa 1969 Moroz kirjoitti Ukrajinskyi visnykiin ja muutamia huomiota herättäneitä esseitä, joiden ansiosta hänen suosionsa ja vaikutusvaltansa toisinajattelijapiireissä lisääntyi, vaikka kirjoituksiin kohdistui myös kritiikkiä. Hänet pidätettiin uudestaan kesäkuussa 1970, jolloin hänen tuekseen asettuivat sellaisetkin, joita hän oli kirjoituksissaan arvostellut, esimerkiksi Ivan Dzjuba. Seurauksena oli vastalauseita, mutta hänet tuomittiin marraskuussa 1970 ”erityisen vaarallisena rikoksenuusijana” yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen, josta kuusi vuotta vankilassa ja kolme vuotta erikoishallinnon leirillä, sekä viiden vuoden karkotukseen. Tapaus herätti huomiota ulkomaillakin. Hänen esseitään julkaistiin 1974 englanniksi, ja hänen tuekseen perustettiin komiteoita Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Morozia pidettiin ankarissa oloissa Moskovassa Vladimirin vankilassa, josta hänet siirrettiin Mordvaan erikoishallinnon leirille, missä hän osallistui protestitoimintaan muiden poliittisten vankien kanssa. Neuvostoliittolaisen ihmisoikeusliikkeen julkaisussa julkaistiin marraskuussa 1977 kirjoitus, jossa eräät vankitoverit arvostelivat Morozia poliittiselle vangille sopimattomasta käytöksestä.[1]
Moroz ja neljä muuta poliittista vankia vaihdettiin huhtikuussa 1979 kahteen Yhdysvalloissa vangittuun neuvostoliittolaiseen vakoilijaan. Morozin vapautumista tervehdittiin laajalti lännessä, ja hän esiintyi useita kertoja, mutta hänen äärinationalisminsa ja erikoinen käytöksensä sai entisiä kannattajia ottamaan etäisyyttä. Moroz asui 1980-luvulla pääasiassa Kanadassa Torontossa, missä hän julkaisi Anabasis-lehteä. Hän palasi Ukrainaan 1991 ja asettui Lviviin. Hän toimi opettajana ja kirjoitti muutamia kirjoja ja artikkeleita, mutta niiden merkitys jäi aiempaa vähäisemmäksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ivan Jaworsky: Moroz, Valentyn Internet Encyclopedia of Ukraine. 2021. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Oleh Lenartovych, Valentyn Moroz: Historian, Writer and Dissident Scientific Notes of Ostroh Academy National University. Viitattu 30.12.2022 (englanniksi)
