Valemuistosyndrooma

Valemuistosyndroomalla (engl. False memory syndrome) tarkoitetaan ilmiötä, jossa terapeutti aiheuttaa asiakkaalleen voimakkaita valemuistoja pedofiliasta, murhista ja jopa saatanallisista kulttimenoista.

Valemuistosyndrooma saa useimmiten alkunsa, kun henkilö hakeutuu terapiaan jonkin henkilökohtaisen ongelman (esimerkiksi masennuksen) takia. Terapeutti tuo esille mahdollisuuden, että henkilöä olisi käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Tämä saattaa hämmentää asiakasta, sillä hänellä ei ole muistikuvaa tällaisesta. Terapeutti voi kuitenkin kertoa, että vaikka muistoa ei ole, tämä ei tarkoita, ettei hyväksikäyttöä olisi voinut tapahtua. Henkilö onkin vain voinut torjua muiston.

Palautettujen muistojen terapian (engl. recovered memory therapy, RMT) keskeisenä ajatuksena on, että lapsuudessa syntynyt, traumaattinen, torjuttu muisto voi aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Ajatus traumaattisten muistojen torjunnasta on peräisin itävaltalaiselta psykiatrilta Sigmund Freudilta (1856–1939).

RMT:n tavoitteena on tiedostaa torjuttu trauma. Apuna käytetään esimerkiksi hypnoosia ja unien analysointia. Aluksi muisto on usein epämääräinen, mutta terapian edettyä se selkeytyy ja laajenee. Tiedostamisen uskotaan auttavan niihin ongelmiin, joiden takia henkilö tuli alun perin terapiaan.

Asiakkaat ovat haastaneet lukuisia oikeusjuttuja esimerkiksi vanhempiaan vastaan ilmenneiden muistojen takia. Seurauksena on ollut vankilatuomioita ja miljoonakorvauksia.

Terapia saa jatkuvasti kritiikkiä osakseen. Asiakkaat ja tutkijat ovat alkaneet epäillä terapiaa ja sen toimintaperiaatteita. Esimerkiksi lähtökohdiltaan freudilainen käsitys ajatusten ja tunteiden torjunnasta on joutunut voimakkaan tieteellisen kritiikin kohteeksi, ja piilotajuista torjuntaa pidetään yleisesti kyseenalaisena ilmiönä. Tämä vie luonnollisesti pohjan pois palautettujen muistojen terapialta. Terapia on ajanut toisinaan ihmisiä vielä suurempiin ongelmiin kuin mitä heillä oli terapiaan tullessaan.

Onkin alettu puhua valemuistosyndroomasta, jossa potilas ja terapeutti luovat potilaalle harhaisia muistikuvia.

Lähteet

• Dodier, Olivier: A bibliometric analysis of the recovered memory controversy in the 21st century. Applied Cognitive Psychology, 2019, 33. vsk, nro 4, s. 571-584.
• Kaaro, Jani: Luulet vain muistavasi. Tiede, 2012, nro 1, s. 56–58.
• Stocks, J. T.: Recovered memory therapy: A dubious practice technique. Social Work, 1998, 43. vsk, nro 5, s. 423–436.