Vaalimaanjoen vesistö
| Vaalimaanjoen vesistö (Suomen päävesistö: 10) |
|
|---|---|
| Valtiot | Venäjä, Suomi |
| Alue | Leningradin alue |
| Maakunnat | Etelä-Karjala, Kymenlaakso |
| Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
| Merialue | Itämeren valuma-alue |
| Päävesistöalue | Vaalimaanjoen vesistö (10) |
| Vesistöjako |
Vaalimaanjoen alaosan alue (ven.) (10.001R), Vaalimaanjoen alaosan alue (10.001), Vaalimaanjoen keskiosan alue (10.002), Vaalimaanjoen yläosan va (10.003), Vuolteenojan valuma-alue (10.004), Hauhiansaaren valuma-alue (10.005) |
| Laskujoki | Vaalimaanjoki |
| Pääuoman jatke | ←Nokanoja ←Alamyllynjoki ←Luotosenjärvi |
| Laskupaikka | Kurovskajan lahti, Suomenlahti |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Valuma-alue | 244,96 km² [1] |
| Järvisyys | 3,07 % [1] |
| Alueen pituus | 40 km [2] |
| Alueen leveys | 10 km [2] |
| Pääuoma | 55,8 km [2] |
| Keskiylivirtaama | 22 m³/s [3] |
| Keskivirtaama | 3 m³/s [3] |
 Joki laskee Suomenlahteen lähelle Suomen rajaa. |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vaalimaanjoen vesistö (vesistöaluetunnus 10) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Vaalimaanjoki laskee Suomenlahteen. Vesistöalue jakautuu sekä Suomen että Venäjän puolelle [4].[5][1]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalimaanjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 244,96 neliökilometriä, josta 238,56 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 6,4 neliökilometriä Venäjälle. Suomenpuolisen valuma-alueen järvisyys on 3,07 %. Vesistön valuma-alue on noin 40 kilometriä pitkä ja suurimmillaan 10 kilometriä leveä. Valuma-alueen pohjoisosat ylettyvät Etelä-Karjalaan Luumäen puolelle, mutta muualla se pysyy Kymenlaaksossa. Valuma-alue kuuluu keskijuoksulla Miehikkälään ja alajuoksulla Virolahteen. Venäjän puolella se sijaitsee Viipurin piirin Tienhaaran kunnassa.[5][1][2]
Pääuoman kulun ja pituuden määritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalimaanjoen vesistöalueen leveys noin 10 kilometriä, minkä takia joen sivu-uomat ovat yleensä lyhyitä. Valuma-alueen pääuomana on sen alajuoksulla Vaalimaanjoki, joka muodostaa alajuoksulla kiistattomasti vesistön pääuoman. Vasta aivan yläjuoksulla, kun Nokkalassa tulee valita latvahaaroista se suurin uoma, joudutaan vertailemaan latvahaaroja toisiinsa. Idästä tuleva Ruosteensuonojan valuma-alueen pinta-ala on 10 neliökilometriä ja lännestä tuleva Nokanojan pinta-ala on 28 neliökilometriä. Vertalun perusteella pääuomaan otetaan mukaan Nokanoja ja sen yläjuoksulla Alamyllynoja, joka alkavat Luotosenjärvestä. Tässä yhteydessä ei tehdä käsitellä järveen laskevia ojia. Pääuoman pituudeksi saadaan Paikkatietoikkunan verkkopalveun tietoja yhdistelemällä 55,8 kilometriä. Vaalimaanjoen alkukohta sijaitsee kartta-aineiston perusteella Nokanojan ja Ruosteensuonoja yhtymäkohdassa.[6] Vaalimaanjoen pituudeksi tulee näin 45,4 kilometriä. Ei ole tietoa, sisältävätkö pituustiedot Venäjän puolelle jäänyttä kilometrin mittaista osuutta [4].[7][2][8]
Vesistöalueen jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [5][1]:
- Vaalimaanjoen alaosan alue (Venäjän puolella) (10.001R)
- Vaalimaanjoen alaosan alue (10.001)
- Vaalimaanjoen keskiosan alue (10.002)
- Hauhiansaaren valuma-alue (10.005)
- Vaalimaanjoen yläosan valuma-alue (10.003)
- Vuolteenojan valuma-alue (10.004)
Vesistöalueen maankäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 80,2 %, maatalousalueita 12,2 %, kosteikkoja ja soita on 1,6 % ja rakennettuja alueita on 2,9 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 3,0 %.[8]
Vesistöalueen jokia ja järviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalimaanjoen vesistöalueella sijaitsee 37 vähintään hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Osittain Venäjällä sijaitsee Kiiskijärvi (31 ha), jonka laskuoja yhtyy Vaalimaanjokeen Suomen puolella. Vaalimaanjoki virtaa Savanjärven (31 ha), Välijärven (10 ha), Taipaleenjärven (22 ha) ja Tyllinjärven (255 ha) läpi. Sekä Olkalampi (24 ha) että Häkälänjärvi (38 ha) laskevat Tyllinjärveen. Miehikkälän pohjoispuolella sijaitseva Myllylampi (11 ha) laskee pääuomaan. Vaalimaanjoen keskijuoksulla on kaksi suurempaa järveä: Valkjärvi (38 ha) ja Nurmijärvi (12 ha). Pääuoman latvajärvi on Luotosenjärvi (100 ha). Muita suurehkoja järviä ovat esimerkiksi Metsäisenjärvi (34 ha) ja Murtosenjärvi (18 ha).[7][6]
Alla on taulukko Vaalimaanjoen valuma-alueen koskista: [9]
| Koski | Pituus (m) | Putouskorkeus (m) |
| Kiiportainkoski | 30 | |
| Koskelankoski | 60 | |
| Nokankoski | 150 | |
| Koivumäenkoski | 40 | |
| Pääläisenkoski | 155 | |
| Muurolan Myllykoski | 100 | |
| Luusilankoski | 20 | |
| Matarakydönkoski | 170 | |
| Pekkolankoski | 40 | |
| Tingankoski | 120 | |
| Suntiankoski | 60 | |
| Vuorikoski | 70 | |
| Nurmikoski | 40 | |
| Välikoski | 25 | |
| Pien-Vuorikoski | 110 | |
| Kalliokoski | 70 | |
| Hauhiankoski | 40 | 4 |
| Pillonkoski | 100 | |
| Taipaleenkoski | 160 | |
| Savankoski | 80 | 3,1 |
| Kauppilankoski | 40 | |
| Heikkilänkoski | 60 | |
| Ahonkoski | 100 | |
| Kotolankoski | 120 | 1,4 |
| Mattilankoski | 170 | 2,5 |
| Karpankoski | 40 | 1,6 |
| Vaalimaan Myllykoski | 60 | 2,25 |
| Reinikkalankoski | 70 | 2,6 |
| Sillanpäänkoski | 25 | |
| Rytkönkoski | 120 | 1,5 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e Vaalimaanjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 20.2.2023.
- ↑ a b Raportti tulvariskien alustavasta arvioinnista,Vaalimaanjoen vesistöalue
- ↑ a b Valimanjoki, Валиманйоки (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c Vaalimaanjoen vesistö (10) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.2.2018.
- ↑ a b Vaalimaanjoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.2.2023.
- ↑ a b Vaalimaanjoki, rajanylitys (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.2.2023.
- ↑ a b Vaalimaanjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 26.2.2023
- ↑ VAALIMAANJOEN KOSKI-INVENTOINTI, KALASTO JA KOERAVUSTUS 2001 - 2005[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesistöennusteet: Vaalimaanjoen vesistö[vanhentunut linkki], vesi.fi
- Ikävalko, Joonas & al.: Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma, s. 16–18. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2020. Raportteja 31/2020 ISBN 978-952-314-875-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.3.2023).