Väinö Pajunen (filosofian tohtori)
Väinö Pajunen (3. helmikuuta 1906 Viipuri – 1. marraskuuta 1979 Hämeenlinna)[1][2] oli suomalainen opettaja ja tietokirjailija. Hän kirjoitti yhdessä Lauri Elimäen kanssa kirjan: Opin laskemaan. K 1, Kaupunkien ja niihin verrattavien asutuskeskusten kansakoulujen laskennon ja mittausopin oppikirja : III ja IV luokka.
Pajunen tuli ylioppilaaksi 1925 ja filosofian maisteriksi 1931 ja tohtoriksi 1950. Hän toimi Sortavalan seminaarissa matematiikan ja luonnonopin lehtorina vuosina 1932–1940 ja 1942–1944. Itä-Suomen seminaarissa hän opetti 1944–1947 ja Hämeenlinnan seminaarissa 1947–1950. Vuodesta 1950 Pajunen toimi Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Opettajaneuvoston jäsen hän oli 1943–1946.
Pajusen vanhemmat olivat puuseppä Fredrik Pajunen ja Katri (o.s. Pitkänen). Puoliso oli Airi Annikki (o.s. Lehtoranta).
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Über die Kinetik der Cannizaroschen Reaktion beim Formaldehyd. Helsinki : Suomalainen tiedeakatemia, 1950. – (Annales Academiae scientiarum Fennicae. ISSN 0066-1961 37) – Väitöskirja
- Laskennon opetus, WSOY, 1952. (Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun opetusoppeja 2) – 2. p. WSOY, 1956
- Väinö Pajunen, Lauri Elimäki, Opin laskemaan. Oppikirjasarja, useita painoksia, WSOY
- Opas Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa opiskeleville 1. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kasvatustieteen laitos, 1955
- Opas Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa opiskeleville 2. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kasvatustieteen laitos, 1955
- Ohjelmoitu geometria 1–2, WSOY, 1969
- Geometrian omatoimikirja 1–4, WSOY, 1971