Siirry sisältöön

Väinö Mikkola (urheilujohtaja)

Lisää linkkejä
Wikipediasta
SDP:n puolueneuvosto vuonna 1922. Väinö Mikkola ylärivissä ensimmäinen vasemmalla.

Johan Väinö Mikkola (18. joulukuuta 1888 Helsinki – 29. heinäkuuta 1928 Helsinki)[1] oli suomalainen urheilujohtaja, joka toimi Työväen Urheiluliiton puheenjohtajana vuosina 1927–1928.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkola oli varsinaiselta ammatiltaan kirjaltaja. Hän hankki pätevyytensä Frenckellin kirjapainossa ja työskenteli parinkymmentä vuotta Simeliuksen kirjapainossa. Mikkola kuului muun muassa Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton hallitukseen.[1] Mikkola osallistui ensimmäiseen sisällissodan jälkeen pidettyyn SDP:n puoluekokoukseen joulukuussa 1918 ja neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin puoluetoimikunnan jäseneksi.[2][3] Mikkola oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1919 lähtien.[4]

Vuonna 1919 Mikkola oli myös perustamassa Työväen Urheiluliittoa.[1] Hänet valittiin TUL:n varapuheenjohtajaksi neljännessä liittokokouksessa vuonna 1921.[5] Mikkolasta tuli puheenjohtaja kesäkuussa 1927, kun hän voitti liittokokouksen äänestyksessä istuvan puheenjohtajan Eino Pekkalan. Mikkolan valinta oli Suomen työläisurheilun kannalta merkittävä, sillä kommunisteja edustaneen Pekkalan syrjäyttämisen myötä valta TUL:ssä siirtyi sosialidemokraateille.[6]

Elokuun 1927 alussa Mikkola valittiin Helsingissä pidetyssä kongressissa kansainvälisen työläisurheilujärjestön Sosialistisen urheiluinternationaalin (SASI) hallitukseen sen ensimmäisenä suomalaisjäsenenä. Lisäksi hän kuului Työväen Urheilulehden toimituskuntaan ja TUL:n olympiakomiteaan sekä toimi Suomen joukkueenjohtajana vuoden 1927 Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa.[5] Mikkolan aika TUL:n johdossa ja kansainvälisissä luottamustehtävissä jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli keuhkokuumeeseen jo heinäkuussa 1928 vain 39-vuotiaana. Mikkolan tilalle nousi varapuheenjohtaja Toivo Wilppula, joka edusti myös sosialidemokraatteja.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Väinö Mikkola död. Arbetarbladet, 30.7.1928, nro 88, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2022.
  2. ↑ Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ylimääräisen puoluekokouksen pöytäkirja, s. 3. Kotka: Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, 1920. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen XIII puoluekokouksen pöytäkirja, s. 126. Helsinki: Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, 1922. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Väinö Mikkola kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 30.7.1928, nro 205, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2022.
  5. ↑ a b c Työväen Urheiluliiton toimintakertomus 1928, s. 3–5. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1929. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? : Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939, s. 26–27. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-219-137-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Väinö_Mikkola_(urheilujohtaja)&oldid=21198451”