Väinö Miettinen
Väinö Miettinen (10. syyskuuta 1888 Kuopio – 19. joulukuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen jääkärikommodori. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Janne Miettinen ja Selma Hällherg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Aino Josefiina Villasen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi viisi luokkaa Iisalmen yhteiskoulua ja yhden luokan Kuopion teollisuuskoulua sekä kuusi kuukautta Viipurin merikoulua. Hän suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1928. Hän suoritti vuoden kestävä täydennyskurssin Ranskan laivastossa vuonna 1921 ja meriupseerien täydennyskurssin vuonna 1922 sekä Merikadettikoulun tutkinnon merenkulkuopissa vuonna 1923. Tykistön täydennyskurssin hän suoritti vuonna 1924 ja Sotakorkeakoulun nuorisotateknillisen linjan valmistavan kurssin vuonna 1926.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä Kuopiossa syntynyt laivan perämies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 27. syyskuuta 1915 Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, mistä hänet komennettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 1. lokakuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin. Altonan työosastoon hän joutui 23. tammikuuta 1917, josta hänet laskettiin uudelleen siviilitöihin elokuussa 1917.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miettinen palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 20. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä 5. joulukuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 1. pataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä hän toimi aluksi komppanianvääpelinä ja 22. lokakuuta 1919 alkaen nuorempana upseerina. Laivaston palvelukseen Miettinen astui 1. maaliskuuta 1921 ja hänet sijoitettiin 1. upseeriksi torpedovene S 4:ään, josta hänet siirrettiin myöhemmin tykkivene Klas Hornille ja edelleen tykkivene Karjalalle. Vuonna 1923 hänet nimitettiin tykkivene Hämeenmaan päälliköksi, missä palveli vuoteen 1925 saakka, jolloin hänet nimitettiin tykkivene Turunmaan päälliköksi ja palveli tykkiveneellä vuoteen 1926 saakka, jolloin hänet siirrettiin Laivaston koulutuskunnan päälliköksi. Rannikkolaivaston apulaispäälliköksi hänet nimitettiin 18. maaliskuuta 1929, josta hän sai nimityksen Merivartiolaitoksen päälliköksi 27. kesäkuuta 1931.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miettinen osallistui talvisotaan laivaston Ahvenanmaan lohkon päällikkönä, josta hänet siirrettiin Pohjanlahden Meripuolustuksen päälliköksi. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä, josta hänet komennettiin Ahvenanmaan aseistariisumisaikana erikoistehtäviin Ahvenanmaalle toimien samalla Meripoliisikomentajana Merivoimien esikunnassa. Jatkosodan aikana hän toimi edelleen edellä mainitussa tehtävässä, kunnes sotien jälkeen hänet siirrettiin Merivartiorykmentin komentajaksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1947 saakka, jolloin hänet siirrettiin Merivartioasiainoston päälliköksi Rajavartio-osastojen esikuntaan ja palveli esikunnassa vuoteen 1951 saakka. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1951.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miettinen toimi 1. Laivastoa kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1922 ja rannikkolaivaston kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1929. Myöhemmin hän toimi myös Rajavartiolaitoksen kunniatuomioistuimen jäsenenä ja Rajavartiostojen esikunnan kunnianeuvoston puheenjohtajana. Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtajana hän toimi vuodesta 1948 alkaen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.