Väijytys

Väijytys on sotilastermi, jolla tarkoitetaan valmisteltua hyökkäystä vihollisjoukon oletetulle kulkureitille. Yleisintä väijytysten käyttö on sissisodassa, jossa eri menetelmin tuotetaan tappioita tietä pitkin kulkeville vihollisen saattueille. Väijytyksiä tekee taisteluissa yleensä se osapuoli, jonka alueelle sotilaallisesti vahvempi vihollinen on tunkeutunut. Taktiikkaa pystyy käyttämään tehokkaasti taistellessa lukumääräisesti vahvempaa vihollista vastaan, sillä sen teho perustuu yllätyksellisyyteen, hyvin valmisteltuihin taisteluasemiin ja hetkelliseen suureen tulivoimaan, kun väijytyksen tekevä osapuoli pyrkii tuottamaan viholliselleen mahdollisimman paljon tappioita, ennen kuin väijytykseen joutunut ehtii reagoimaan tilanteeseen. Väijytyksiä on käytetty aina varhaisista ajoista nykypäivään ja vaikka niissä käytetty aseistus ja kohteet ovat muuttuneet, on sen perusidea kuitenkin säilynyt samana.

Valmistelut

Väijytyksen tekevät joukot valitsevat itse taistelupaikan ja ajankohdan. Väijytystä valmistellessa väijytykseen osallistuvat osastot hakevat itselleen mahdollisimman hyvät taisteluasemat, josta voivat toimia tiellä liikkuvaa vihollista vastaan. Olennaista on myös se, etteivät asemat paljastu ennen taistelun alkamista ja että asemista pystyy irtaantumaan suojassa iskun jälkeen. Modernissa sodankäynnissä väijytyksissä käytetään aseistuksena aktiivisesti laukaistavia tähysmiinoja (kylkimiinat, viuhkapanokset tai tiehen kaivetut räjähteet), sinkoja sekä rynnäkkö- ja tarkkuuskiväärejä. Lisäksi väijytystä voidaan tukea kranaatinheittimin ja taisteluasemien ja tien väliin voidaan asentaa jalkaväki- ja telamiinoja hankaloittamaan vihollisen vastatoimia.

Taistelu

Kun väijytys on valmis on väijyttävän osaston seuraava tehtävä odottaa sopivan vihollisen saapumista väijytettävälle tieosuudelle. Odotusaika voi vaihdella tilanteen mukaan tunneista useisiin vuorokausiin. Kun kohteeksi sopiva vihollinen sattuu kohdelle, antaa väijytysosaston johtaja sovitun merkin taistelujen aloittamisesta laukaisemalla ensimmäisen miinan, ampumalla purskeen tai jotain muuta merkkiä käyttäen. Ensimmäisenä laukaistava miina on aina kauimmaisena vihollisen tulosuunnasta, jotta myös muiden miinojen kohdalle tulisi ajoneuvo taistelun alettua. Tulen avaamisen jälkeen pyrkivät joukot toimimaan mahdollisimman nopeasti omiin kohteisiinsa tuhoten ajoneuvoja ja jalkaväkeä. Omien tappioiden välttämiseksi taistelu ei yleensä kestä kuin korkeintaan muutaman minuutin, jotta vihollinen ei ehtisi aloittaa vastatoimia. Taistelun jälkeen väijyttäjät irtaantuvat pois tienvarresta syvälle maastoon, jonne on voitu tehdä harhautusjälkia ja ansoitteita mahdollisen takaa-ajon vaikeuttamiseksi.

Vaikutus

Onnistuessaan väijytykset huolto- ja täydennyskuljetuksia vastaan tuottavat viholliselle sekä suoranaisia tappioita, että hidastavat vihollisen etenemistä etulinjassa. Runsas sissitoiminta vihollisen alueella aihettaa sen, että vihollinen joutuu käyttämään jotakin toista tietä kuljetuksiin tai sitomaan taistelevia joukkoja suojaamaan kuljetuksia, haravoimaan tienvarsia tai etsimään ja tuhoamaan sissien tukikohtia maastosta. Tässä vaiheessa sissit yleensä väistyvät taistelualueeltaan, mutta palaavat takaisin kun vihollisen vastatoimet ovat loppuneet.