Vääpelin kauhu
| Vääpelin kauhu | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Esko Töyri |
| Käsikirjoittaja |
Kaarlo Nuorvala Lasse Pöysti |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
| Kuvaaja |
Esko Töyri Ensio Suominen |
| Leikkaaja |
Nils Holm Kai Lappalainen |
| Tuotantosuunnittelija | Kai Lappalainen |
| Pääosat |
Heikki Savolainen Lasse Pöysti Maija Karhi Leo Jokela |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 19. heinäkuuta 1957 |
| Kesto | 72 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Edeltäjä | Tyttö lähtee kasarmiin |
| Seuraaja | Sotapojan heilat |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vääpelin kauhu on Esko Töyrin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1957. Se jäi kuvaajana pääasiallisen uransa tehneen Töyrin viimeiseksi ohjaukseksi.[1]
Elokuvan on tuottanut Fennada-Filmi, ja se kuuluu yhtiön vuosina 1952–1958 tuottamaan seitsemän sotilasfarssin sarjaan. Spede Pasanen on siinä yhdessä ensimmäisistä rooleistaan.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teknikko Olavi Kaukonen saa yllättäen palvelukseenastumismääräyksen, jonka olisi kuulunut saada insinööri Kautonen. Kautoselta on jäänyt varusmiespalvelus suorittamatta, mutta Kaukonen vanhana sotaveteraanina ihmettelee, miksi hän on saanut kutsun. Hän lähtee kasarmille selvittämään asiaa. Samaan saapumiserään on sattunut myös "pärinäpoikia", joita kantahenkilökunta katselee tyytymättömänä, mutta toteaa heidänkin väessä oppivan tavoille.
Jatkossa edetään tuttujen sotilasfarssien kaavojen mukaan, ja juoneen on lisätty Kaukosen ja Liisan välille annos romantiikkaa. Välillä esitetään ajan henkeen kuuluvaa rock-musiikkia. Kaukosen poistuttua luvatta yksiköstään oikea Kautonen haetaan kotoaan varuskuntaan ja sekaannus selvitetään. Kaukonen kertoo olevansa sotaveteraani ja kertoo terveisensä Itä-Karjalasta. Muiden alokkaiden jäädessä suorittamaan palvelustaan Kaukonen lähtee kotimatkalle.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka aikalaisarvioissa alkoi jo olla kyllästymistä sotilasfarsseihin, saa tämä elokuva kiitostakin, ja sitä jopa pidettiin siihenastisista sotilasfarsseista parhaana. Kaikki eivät pitäneet siitä, esimerkiksi Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat) luonnehtii: "Kevyt kuin valtion kukkaro ja suruton kuin poliitikon omatunto."[3]
Erään myöhemmän kriitikon mukaan elokuvassa on avointa asennekasvatusta.[4] Toinen näkee siinä tarkasteltavan sodan käyneen sukupolven ja elokuvan tekoajan nykynuorison välistä kuilua, mutta kriitikko katsoo, että yhteiskunnallinen ajattelu ei yllä pitkälle.[2] Hauskimpana kohtauksena pidetään jaksoa, jossa tanssitaan rokkia.[5]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Heikki Savolainen | … | teknikko Olavi Kaukonen |
| Lasse Pöysti | … | Jaska |
| Maija Karhi | … | Liisa |
| Heikki Heino | … | kapteeni Kärki |
| Leo Jokela | … | Pena |
| Seppo Kolehmainen | … | maisteri Gustaf Kukkola, alokas |
| Ernest Ervasti | … | alikersantti |
| Santeri Karilo | … | vääpeli Halla |
| Mirjam Salminen | … | vääpelin vaimo |
| Pentti Viljanen | … | varuskersantti Turunen |
| Tauno Söder | … | korpraali Söder, päivystäjä |
| Mauri Jaakkola | … | alokas |
| Leni Katajakoski | … | Margit Kärki |
| Elvi Saarnio | … | 1. akka pihalla |
| Matti Lehtelä | … | Masa |
| Sylva Rossi | … | Vieno, 2. akka pihalla |
| Helge Herala | … | insinööri Olavi Kautonen |
| Bengt-Åke Warg | … | steppaava alokas |
| Pentti Irjala | … | ylikersantti |
| Tommi Rinne | … | korpraali |
| Ilppo Nummelin | … | alokas |
| Aimo Hiltunen | … | korpraali |
| Jorma Nerkko | … | alokas |
| Spede Pasanen | … | alokas |
| Pertti Palo | … | vartiosotilas |
| Lauri Lammela | … | alokas |
| Pentti Lähteenmäki | … | alokas / sotamies |
| Matti Jaakkola | … | alokas / sotamies |
| Jussi Hirki | … | alokas |
| Pertti Mankki | … | alokas |
| Bo Luther | … | rokkaava alokas |
| Jarno Hiilloskorpi | … | rokkaava alokas |
| Kai Fogelholm | … | rokkaava alokas |
| Keijo Komppa | … | ylikersantti |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vääpelin kauhu Elonet. Taustaa, viitattu 12.3.2014
- ↑ a b HWR: Vääpelin kauhu, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 10/2014 sivu 12
- ↑ Vääpelin kauhu Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 12.3.2014
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 29.2.2012, sivu D 9
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 8/2012 sivu 20