Uumajanjoen vesistö
Uumajanjoen vesistö (ruots. Umeälvens avrinningsområde, vesistöaluetunnus 28) muodostuu Pohjanlahden Merenkurkkuun laskevan Uumajanjoen (ruots. Umeälven) ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 26 815 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1][2][3]
Pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Uumajanjoki, joka alkaa Norjan rajan läheltä Över-Umanin järvestä. Joen kokonaispituus on 449 kilometriä[4]. Joki laskee Itämereen noin 14 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[5][a]
Vesistön valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uumajanjoen vesistö sijaitsee kahden suuren vesistön Skelleftejoen vesistön (tunnus 20) ja Ångermanjoen vesistön (tunnus 38) välissä. Vesistöalue ulottuu luoteessa Ruotsin ja Norjan valtiorajalle asti. Siellä se kohtaa vielä Ruotsin puolella Vefsnan vesistön (tunnus 115) ja Ranan vesistön (tunnus 116), jotka molemmat laskevat Norjan kautta Atlanttiin. Muuten valtionraja seuraa vuoristossa vesistöjen välistä vedenjakajaa. Koillispuolella on Uumajanjoen vesistöllä Skelleftejoen vesistön kanssa pitkä yhteinen vedenjakaja. Se ulottuu yläjuoksulta alajuoksun alaneljännekseen asti, missä Skelleftejoen vesistö vaihtuu kolmeen pienempään vesistöön Rickleånin vesistöön (tunnus 24), Sävarånin vesistöön (tunnus 26) ja Tavelånin vesistöön (tunnus 27). Vastakkaisella lounaispuolella on samantapainen tilanne. Siellä Uumajanjoen vesistöllä on yhteinen vedenjakaja Vefsnan vesistön jälkeen ensin Ångermanjoen vesistön, sitten Öreälvenin vesistön (tunnus 30) ja aivan lopussa ja lyhyesti Hörnånin vesistön (tunnus 29) kanssa. Uumajanjoen joensuun ympäristössä sijaitsee mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita, joiden yhteispinta-alakin on pieni.[3]
Valuma-alueen piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (53,1 %), turve (16,6 %), kalliomaa (18,4 %), hiekka ja sora (1,1 %), multamaa (1,7 %), savimaa (0,4 %) ja jäätikköjokijäänteet (1,6 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (60 %), soita ja kosteikkoja (11,6 %), kalliomaita (3,3 %), viljelymaita (0,6 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,3 %) sekä joutomaita (17,2 %). Näiden lisäksi on 7,1 % vesistöjä.[6]
Virtaamia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Uumajanjoen keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Uumajanjoen virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 465 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 1 390 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 149 m³/s [6]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 442,5 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 1 365 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 128 m³/s [5]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 1 284,7 m³/s on mitattu elokuussa 1998 ja pienin 178 m³/s elokuussa 2006. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulvan vaikutus kestäisi pitkään ja sen huippu ajoittuisi kesäkuulle. Huippuvirtaamat varastoidaan yläjuoksulla järviin ja varastoaltaisiin ja vettä päästetään vesivoimatuotantoon pitkin kesää.[2]
Vesivoimaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 435 patoa, joista 24,2 % säännöstellään jokien virtauksia. Säännöstelykapasiteetti on 3 546 miljoonaa kuutiometriä.[6]
Vesistön pääuomassa on 19 vesivoimalaitosta: Stornorrfors (599 MW, on suurin), Pengfors, Harrsele, Bjurfors Nedre, Bjurfors Övre, Tuggen, Hällforsen, Betsele, Bålforsen, Rusfors, Grundfors, Stensele, Umluspen, Juktan, Gardikfors, Gejmån, Abelvattnet, Ajaure ja Klippen. Vesistön sivu-uomissa on vielä 5 voimalaa lisää:
- Jokksbäckenissa on Forsbäcken/Jokksbäcken,
- Gertsbäckenissa on Gertsbäcken,
- Rödånissa on Kvarnsvedjans elkraft,
- Åmanissa on Åmsele Nedre ja Åmsele Övre.
Voimaloiden yhteisteho on 1 807 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 7 580 gigawattituntia.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Umeälven.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uumajanjoen joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 21.12.2020.(ruotsiksi)
- ↑ a b Uumajanjoki (SE708510-760630) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 13.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 1171–1426, viitattu 13.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Uumajanjoen vesistö (Excel-lomake nro 23973), Vattenwebb, SMHI, viitattu 29.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Kuhlins, Leif: Umeälven, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
