Uudenseelanninranskalaiset
| Uudenseelanninranskalaiset | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Väkiluku | 3 819 | ||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | ranska, englanti | ||||||
| Uskonnot | katolilaisuus | ||||||
Uudenseelanninranskalaiset ovat Uudessa-Seelannissa asuvia ranskalaisia. Vuoden 2006 tietojen mukaan Uudessa-Seelannissa oli 2 475 Ranskassa syntynyttä ja 3 819 etniseksi ranskalaiseksi taustakseen ilmoittanutta henkilöä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen ranskalainen Uudessa-Seelannissa oli kapteeni Jean François Marie de Surville, joka oli St Jean Baptiste -laivan päällikkönä sen ollessa kauppatutkimusmatkalla alueella vuonna 1769. Hän purjehti Doubtless Bayhin, josta hän kuitenkin lähti vihamielisten maorien takia. Vuonna 1772 Mascarin-laiva kävi Uudessa-Seelannissa kapteeninaan Marion du Fresne. Laivan miehistö kävi kauppaa paikallisten kanssa ja teki tieteellisiä havaintoja alueesta. Maorit surmasivat du Fresnen ja hänen miehistönsä pari viikkoa heidän paikalle tulemisensa jälkeen heidän ilmeisesti suututettuaan maorit epäselvästä syystä. Louis Isidore johti ensimmäistä puhtaasti tieteellistä tutkimusmatkaa Uuteen-Seelantiin vuonna 1824 laivalla Coquille. Hänen mukanaan oli Jules Sébastien César Dumont d'Urville, joka teki oman tutkimusretkensä alueelle vuonna 1827. Ranskalaiset valaanpyytäjät tulivat Uuteen-Seelantiin 1830-luvulla ja perustivat joitakin siirtokuntia. Jean Baptiste François Pompallier teki katolilaista lähetystoimintaa Uudessa-Seelannissa vuodesta 1838. Hänestä tuli Uuden-Seelannin ensimmäinen piispa ja hän johti paikallista katolilaista kirkkoa seuraavat 30 vuotta. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat käännyttivät kymmenessä vuodessa noin 5 000 paikallista.[2] Vuonna 1838 Jean François Langlois perusti ranskalaisen siirtokunnan maoreilta ostetuille maille Akaroaan. Vuonna 1840 siirtokuntaan saapui laiva Comte de Paris mukanaan 53 siirtolaista. Ranskalaisten toimet huolestuttivat Britanniaa, joka kiihdytti omia toimiaan alueella. Britannia julisti omistavansa Eteläsaaren Akaroan siirtokunta mukaan luettuna 17. kesäkuuta 1840. Vuonna 1843 siirtokunnassa asui 69 ranskalaista, 86 brittiä ja muutamia maoreja ja saksalaisia. Ranskalaiset sulautuivat myöhemmin muuhun väestöön.[3] Myöhemmin ranskalaisia tuli kultakuumeen myötä 1870-luvulla. Vuonna 1881 saavutettiin ranskalaisen siirtolaisuuden huippuvuosi, jolloin maahan saapui 848 ranskalaista. Määrä ei tuosta luvusta kohonnut sataan vuoteen. Vuosien 1991–2006 välillä Ranskassa syntyneiden määrä kolminkertaistui 858:ta 2 475:een. Suurin osa ranskalaisista siirtolaisista on asettunut Aucklandiin ja Wellingtoniin.[4]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huolimatta ranskalaisten siirtolaisten suhteellisen vähäisestä määrästä heillä on ollut suuri vaikutus uusiseelantilaiseen kulttuuriin. Ranskalaisten mukana maahan levisi esimerkiksi viini. Ranskaa on opetettu kouluissa jo koulujen alusta lähtien. Vuonna 2001 ranskan kieli on suurin Uuden-Seelannin kielistä englannin, maorin ja samoan jälkeen. Ranskalaisten edustusjärjestönä on toiminut vuonna 1908 perustettu Cercle Français, joka muutti nimensä muotoon Alliance Française vuonna 1984. Järjestöllä on 11 alajärjestöä joihin kuuluu noin 2 500 jäsentä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tessa Copland: French - Facts and figures Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Teara.govt.nz. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Tessa Copland: French - Explorers and missionaries Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Teara.govt.nz. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Tessa Copland: French - The Akaroa settlement Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Teara.govt.nz. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Tessa Copland: French - People and culture Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Teara.govt.nz. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)