Uskonnon ulottuvuudet

Uskonto vaikuttaa Ihmiset ja uskonnot eroavat siinä, mitkä ulottuvuudet korostuvat uskonnonharjoituksessa.

Tiedollinen ulottuvuus

Uskonnot antavat tietoa, jonka avulla ihminen voi rakentaa omaa maailmankatsomustaan. Ihminen saa vastauksia perimmäisiin kysymyksiin (miten maailma on syntynyt, mitä on kuoleman jälkeen, miten ihminen pelastuu ja mikä on elämän tarkoitus jne.). Tieto löytyy kirjauskonnoissa pyhistä kirjoista ja se on koottu uskonnon oppiin ja uskontunnustuksiin. Luonnonuskonnoissa uskonnon tiedollinen ulottuvuus välittyy perinteiden avulla vanhemmilta nuoremmille. Uskonnon erikoisosaajien, kuten pappien ja poppamiesten keskeinen tehtävä on hallita tieto ja auttaa ihmisiä sen avulla.

Tunneulottuvuus

Tunteet ja tunne-elämykset ovat keskeinen osa uskontoja. Voidaan jopa sanoa, että uskonto, joka ei kosketa tunteita, katoaa. Uskonnollisissa juhlissa nauretaan, iloitaan, itketään, kärsitään, tunnetaan tuskaa jne. Kristillisessä karismaattisessa nauruherätyksessä ihmisillä voi olla pitkiä naurukohtauksia. Hindulaisessa holi-juhlassa on varmasti hauskaa, kun kaikki heittävät väriä toistensa päälle ja tekevät pieniä kepposia. Sen sijaan shiialaisessa islamissa miehet lyövät itsensä verille halutessaan samaistua marttyyri Hussainin kärsimyksiin hänen kuolemansa (v. 680) muistojuhlassa.

Toiminnallinen ulottuvuus

Toiminnallinen ulottuvuus sisältää uskonnolliseen käyttäytymiseen kuuluvia rituaaleja, rukoilua, mietiskelyä, juhlaperinteitä jne. Islamilaiseen pyhiinvaellukseen Mekkaan ottaa osaa joka vuosi 2,5 miljoonaa muslimia. He suorittavat Mekassa määrätyt toiminnat, esimerkiksi heittävät kivillä saatanaa kuvaavia kivipaasia. Myös Islamin rukous on toiminnallinen. Joka päivä tulisi viisi kertaa päivässä rukoilla kohti Mekkaa säädetyllä tavalla, johon kuuluu sarja liikkeitä. Tiibetin lamalaisuudessa ihmiset pyörittävät kivisiä tai metallisia sylintereitä, rukousmyllyjä, jotka sisältävät rukouksia ja mantroja (mantra = meditaatiota auttaava äänne tai lause). Kristityt ja juutalaiset kokoontuvat jumalanpalveluksiin rukoilemaan ja lukemaan pyhiä tekstejä. Monessa uskonnossa kannustetaan auttamaan ihmisiä

Yhteisöllinen eli sosiaalinen ulottuvuus

Uskontoa harjoitetaan yleensä muiden ihmisten seurassa, joten uskonnoilla on aina yhteisöllinen eli sosiaalinen ulottuvuus. Kotiseuroihin voi jonkun olohuoneessa tai pihalla kokoontua 10-100 henkeä. Vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin kesäisenä viikonloppuna peltoaukiolle pystytettyyn telttakylään voi kokoontua 60000-100000 ihmistä. Paavin matkoillaan pitämiin ulkoilmamessuihin voi tulla jopa miljoonia ihmisiä. Uskonnollisissa kohtaamisissa ovat tärkeitä vapaamuotoiset keskustelut samanuskoisten kanssa. Jotkut kutsuvat niitä leikkiäisiksi "seurustelin sakramentiksi" (sakramentti = pyhä toimitus).

Kulttuurinen ulottuvuus

Uskonnot vaikuttavat kultturiin. Tämä ilmenee esimerkiksi saman uskonnon pariin kuluvien ihmisten pukeutumisessa, kielen käytössä ja perinteissä. Islamilaisessa kulttuurissa naiset peittävät hiuksensa ja vartalonsa liikkuessaan julkisesti. Islamin mukaan naisten tärkein elämänalue on koti. On myös poikkeuksia, jolloin nainen on muslimimaassa päässyt pääministeriksi (Benazir Bhutto, Pakistan). Suomessa joulun merkitys on hyvä esimerkki uskonnon vaikutuksesta kulttuuriin. Jouluaattona ja -päivänä vain välttämättömat yhteiskunnan osat, kuten sairaalat ovat toiminnassa. Suomi hiljenee perheiden viettäessä joulua. Uskonto ja kulttuuri ovat voimakkaasti vuorovaikutuksessa keskenään ja muuttavat toisiaan. Esimerkiksi suomalainen ja afrikkalainen muoto kristinuskosta ovat melko erilaisia. Suomessa uskonto on yleensä vakava asia ja siihen harvemmin kuuluu naurua. Eri uskonnoissa eri ulottuvuudet korostuvat eri tavoin. Esimerkiksi suomalaisessa kristillisyydessä painottuu usein tiedollisuus, pohdinta ja henkilökohtaisuus (esim. hiljainen rukous). Islamissa taas korostuu sosiaalinen ulottuvuus (moskeijassa käynti, pyhiinvaellus...). Tiibetin lamalaisuudessa korostuu fyysinen toiminnallisuus (rukousmyllyn pyöritys, heittäytymiset...). Juutalaisuudessa kulttuurillinen ulottuvuus on niin vahva, että ihminen voi olla ateisti (=jumalankieltäjä), mutta silti kutsua itseään juutalaiseksi. Myös yksilöiden välillä on eroja siinä, miten osatekijät toteutuvat ja korostuvat heidän katsomuksissaan.

Lähteet

• Uskonnon työskentely kirja. Opintoverkko Oy, 2011. ISBN 978-952-5469-18-9 (suomeksi)
• Etälukio: Uskonnon ulottovuudet (pdf) 2.oph.fi. Arkistoitu 4.6.2017. Viitattu 12.4.2017. (suomeksi)
• http://www.opinto.net (pdf) opinto.net. Arkistoitu 17.5.2017. Viitattu 12.4.2017. (suomeksi)